Vähän meidän itäsuomalaisten mielikuvitusasiaa

Lasse Lehtisen mielestä Linda Tannerin luonnehdinta miehestään on osuvin: ”Meidän Väinö tietää kaiken menneisyydestä ja nykyisyydestä, mutta ei tulevaisuudesta, koska hänellä ei ole mielikuvitusta.”

Eikö presidentintekijä itsekin jaa idolinsa mielikuvituksettomuuden: aina ja kaikissa olosuhteissa pitää turvata päältä ruotsalaisen asia Suomessa, sillä elämme Ahvenanmaan takana ahtaassa paikassa, töpselin päässä Tukholmasta. Victoriakin kärrättiin oopperaan, koska Vladimir kävi Savonlinnassa.

Linda Tannerille tattista mainion sanan keksimisestä.

Nuorena maalta muuttaneena kävin minäkin iltakoulua Helsingissä opettaja Pertin toppuutellessa intoani kertoen itäsuomalaisen ennen pitkää joutuvan huomaamaan menestymisen tien etelässä nousevan pystyyn.

Selittäisikö mielikuvituksen puute myös Paavo Lipposen, Martti Ahtisaaren, Jyrki Kataisen, Erkki Liikasen ja Olli Rehnin menestymisen?

Jostakin muistamme lukeneemme järjestelmän saavuttaneen silloin täydellisyyden, kun ei kyetä edes kuvittelemaan vaihtoehtoja. Orwell?

Kun vierestä viedään, milloin tulee sinun vuorosi?

Motto:  Kaikkivaltias tiede ei kyennyt luomaan kaksipäistä vasikkaa joka voikin syntyä vain luonnonoikkuna.
-M.Gorbatsov

Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen ilmoitti viime sunnuntain pääkirjoituksessaan alkavansa käyttää eduskunnan puhemiehestä nimitystä eduskunnan puheenjohtaja.

Muutama päivä keskustelun avauksensa jälkeen Jokinen on nostettu Yle:n päätoimittajaksi. Kansan syvät rivit pelkäävät nyt Kallion, Virolaisen, Fagerholmin maineen puolesta Jokisen noustua puuhun latvan kautta. Suomen historian hoitaja Erkki Tuomiojan vaikenee vieressä.

Jokisen valinnutta Yle:n hallitusta johtaa Thomas Wilhelmsson. Sama mies joka oli Helsingin yliopistolla remmissä silloin kun yliopiston lehteä toimittaneet Pekka Matilainen ja Risto Jylhä saivat potkut lehden kyseltyä kestääkö Jorma Ollilan kapeat hartiat.

Wilhelmsson istuu Suomen kulttuurikeskus Villa Lanten hallinnossa Roomassa mm. Antti Herlinin, Paavo Lipposen ja Suvi-Anne Siimeksen kanssa, vaikka Villa Lanten tutkimuksilla ei ole mitään tekemistä nykyisen Italian kanssa, vaan tutkimukset käsittelevät antiikkia ja mm. latinaa, maailmasta kauan sitten kuollutta kieltä, jonka kieliset Yle:n toimittamat Nuntii Latinii- uutiset täältä kaukaa pohjan perukoilta jaksavat yllättää latinisteja kaikkialla maailmassa.

Ennen toimittajiensa potkuja Yliopisto-lehti oli yleisöpalstallaan julkaissut yllätyksekseni minun, siis Heikki Rönkön, omakohtaisen Italian työkokemuksen perusteella kirjoittaman pienen katsauksen fasismin olemuksen muutokseen nykyisessä Italiassa.

Miksi sitten lehti julkaisi koepalloni? Vasta äskettäin ymmärsin sen saattaneen johtua lehden kakkostoimittaja Risto Jylhän halutessa nostaa minua, koska luuli Heikki Rönkön olevan joku tulevaisuuden vaikuttaja, sillä Suomen Sosialidemokraatti-lehden toimittaja Anu Linnanahde oli keväällä -72 kävellyt työpaikalleni vesihallitukseen Pohjois-Espalla ylioppilaslakki mukanaan, pannut lakin päähäni, ottanut kuvan ja laittanut komeuden lehden etusivun ykkösjutuksi: Vahtimestari kirjoitti viisi laudaturia! Ja minulla maalaispokana ei ollut koskaan ollut mitään tekemistä minkään puoluejärjestön kanssa. Kalevankadulla Ressun tiloissa toimineen Valtion Iltaoppikoulun rehtori Veikko Huttunen arveli minua yritettävän häpäistä.

En ole myöskään koskaan tavannut Risto Jylhää, joka lienee syntyisin samaisen Pohjois-Savon seuduilta kuin minäkin. Ikävä juttu joka tapauksessa, mutta miten minä olisin voinut arvata mitä hänen hyväntahtoisuudestaan seuraa?

Lähetin fasismijuttuni myös Sosialistisen Aikakauslehden päätoimittaja Matti Linnanahteelle, jonka arvelin olevan työpaikallani käyneen Anu Linnanahteen puoliso. Hieman yllättäen juttuni julkaistiin siinäkin lehdessä. Syystä tai toisesta tuo sosialidemokraattisen puolueen teoreettispoliittisen julkaisu lopetettiin saman tien - vuosikymmeniä aikaisemmin kirjoja oli kerätty poltettavaksi Saksan toreilla.

Olen siis oppinut, että päästäkseen sisälle kovaan vallankäyttöön Suomessa, auttaa, jos syntyy kaksi kieltä suussaan.

PS. Vastaan ennen kuin kysytään miten pääsin, tai jouduin YK:n erityisjärjestön palvelukseen Roomaan? Tottakai siihen tarvittiin ystävän kättä, erästä kuvankaunista mustasilmäistä moskovalaista opiskelijatyttöä, johon olin tutustunut Helsingin Kauppakorkean virallisen opiskelijavaltuuskunnan jäsenenä Kekkosen ja Brezhnevin aikakaudella Moskovassa.

Olen julkaissut omakustanteen nimellä "Rooma opettaa", joskin Historian hoitaja kuulemma mieluummin häpeää silmät päästään kuin koskee "väärän ystävän" avittamaan elämänkokemukseen; uhkaahan kasakka viedä kaiken mikä on löyhästi kiinni. Ja paljon tehtiinkin ettei vienyt. Surkea juttu kaiken kaikkiaan.

Sataan kertaan hylättyjä juttuja käytetään kompensoimaan luontaisia eroja ankaran luojamme näytettyä suuren voimansa synnyttämällä meidät keskenämme hyvin erilaisiksi, joten sellaisissa suvuissa, jotka kokevat rakentaneensa isänmaan, ei tunnu hyvältä jos katsellaan vihreämpiä niittyjä, niinpä  hyvitystä mielipahaan haetaan patsasta tervaamalla ja höyhentämällä.

Miksi 16-vuotias poika ei ollut  jäänyt tuleen makaamaan, vaan lähti liikkeelle paikallisen pankin ja kunnanjohdon siirtäessä monilapsisen suurperheen kotitalon kirkonkylän teollistamisen tarpeisiin? Silloinkin nuo yksilöiden väliset erot.
------------
Kuopion piispa Jari Jolkkonen otti syyskuussa 2014 Sonkajärvellä pitämänsä veteraanijuhlan puheen johdannoksi presidentti Mauno Koiviston vuonna 1944 sotamiehenä kirjoittamat sanat: ”Tilanne tuntuu nyt raskaammalta kuin koskaan Suomen historiassa. Toivokaa parasta ja rukoilkaa puolestamme.”
-"Mikä on tilanne nyt Suomessa, Euroopassa ja maailmassa? jatkoi Jolkkonen. "Onko sotamies Mauno Koiviston huokaus 70 vuotta sitten saanut uutta ajankohtaisuutta?"

Ei ihan kuin Strömsössä

Ei sujunut päätoimittajan palstalla kuten Strömsössä, kun esitin, että pohdittaisiin miten kokoomuksesta on tullut valtionhoitajapuolue.

Eräällä toisella palstalla arveltiin valtionhoitajuuden seuraavan Juhana Vartiaisen asemaa puoluekentässä: pitää aina turvata päältä ruotsalaisen asia Suomessa.

Uuden Suomen sloganiksi sopisi Sauli Niinistön toteamus samasta asiasta: pitää olla luja hyvän puolesta, ei yksin pahaa vastaan.

Kommunismin aikaan tsekkoslovakialainen kirjailija Milan Kundera kirjoitti kulttuurin sivistystasoa voitavan arvioida sen mukaan miten hyvin ihmisarvo näyttää tavallisten kansalaisten silmissä toteutuvan yhteiskunnan ns. vastuuhenkilöiden kohdalla.

Miten Ilkka Kanervan ja Anneli Jäätteenmäen kohdalla on käynyt? Sen pohtimisessa voisi tosin toimittajan näpit helposti kärähtää, kutsuttiinpa häntä Aamulehdessä millä tittelillä hyvänsä.

Paksu lompsa kiihottaa

Halla-aho lihottaa lompsaansa Brysselissä pätevöityäkseen Väyrysen ja Tuomiojan seuraajaksi ulkoministerinä. Lieneekö hänelle jo katseltu torppaa Tuusulanjärven kulttuurimaisemasta? Isoäiti on sopivasti Pohjanmaan ruotsinkielisiä.

Tuomiojaa on väitetty eduskunnan paksulompsaisimmaksi jäseneksi. Timo Soini, tuo Dianapuiston Diana, hihkui rahan ratkaisseen vaaleissa opposition huutaessa hätäänsä niin että kuului taivaaseen asti.

Valas ja hylje

Kirjoitin eräälle palstalle Italiasta viimeksi palattuani parisen viikkoa sitten, että siellä koen itseni valaaksi, joka oli noussut pinnalle hengittämään, mutta täällä Suomessa tunnen olevani avannolle pyrkivä hylje, jota jääkarhu vaanii. Poliitikkokin antaa sikalanhoitajan neuvoja väkimäärän lisäämiseksi.

Kirjailija Marko Leino on menossa Espanjaan Fuengirolan ruotsalaiseen yhteisöön vuodeksi kirjoittamaan omaa kokemusta, koska Suomi ahdistaa! Mutta niinhän kalustetuissa huoneissa kasvaneita on aina ahdistanut siitä saakka kun Henrik ja Lalli tapasivat Köyliönjärven jäällä?