24.10.2015

Esityksiä Arto Luukkaselle

Jarmo Korhoselle nostan hattua. Ihminen, jonka oikeudentuntoa on joskus loukattu, hakee uskomattoman sitkeästi hyvitystä kokemalleen vääryydelle. Sellaiset muuttavat maailmaa. Ilmeisesti hän kokee joutuneensa kohtuuttomasti isompiensa taakan kantajaksi.

Jarmo, jos kuka, on elävä esimerkki henkilöstä jota voi elämänkokemuksensa perusteella sanoa filosofiksi, vaikka ei sitä itse tiedostaisikaan.

Kysyisin Jarmolta miten hyvin Matti Vanhaseen, joka piipahti Perheyrittäjien (Ehrnrooth, Hartwall, Herlin, Ahlström ym) johtajana, pysyen kuitenkin koko ajan huutoetäisyydellä eduskunnasta kadun toisella puolella, sopisi väite, että alempiensa puolesta on turvallista ajatella sillä he eivät lyö näpeille, mutta jos sanot ajattelevasi ylempiesi puolesta vaatien heitä osallistumaan talkoisiin, varo kynsiäsi?


Kokeiluhaluinen hallitus voisi perustaa uuden oppiaineen nimellä Omistajankieli. Se sisältäisi mm. Perheyrittäjien menestystarinoita, Anne Bernerin huolta kolmen elämänhaluisen poikansa kansainvälisestä tulevaisuudesta jne. Luennoitsijoina voisi käyttää professorin tittelillä esim. Matti Vanhasta ja Björn Wahlroosia sekä Kone Oy:n joensuulaissyntyistä tj. Henrik Ehrnroothia.
Tarkemmin ajateltuna kokeilu voisi pohjautua nähtyyn malliin:

Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...