22.6.2010

Vain muutos on pysyvää

Ilahduin suuresti huomatessani WSOY.n hollantilaisen johtajan olevan kanssani samoilla linjoilla kirjallisuuden muutoksen suunnasta.

Sofi Oksasen paradoksi ääni on Sofin, mutta kädet toisen,  heijastaa nähdäkseni suomalaisen älymystön yleisempää sisä- ja ulkopoliittista paradoksia:  pelkällä olemassaolollaan enemmistöön kuuluvat muodostavat yksilöinä uhan vähemmistöön kuuluville.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuvaelma tammikuulta 29, 2007 blogissani

Ylen Ison Pajan ala-aulassa Claes Anderssonin opetuslapset Suvi-Anne Siimes, Maarit Feldt-Ranta ja Maria Guzenina suukottelevat toisiaan pos...