Modernia eurooppalaista ajattelua

Perässähiihtäjä kysyi 20.5. Kestääkö urhous EU:ssa?

Vastaus riippuu näkökulmasta:

Jos EU ymmärretään, kuten mm. Vaclav Havel on kirjoittanut, historian merkittävimpänä rauhanliikkeenä joka syntyi ihmisen yläpuolelta ajattelevien ideologioiden törmäyksen jäljiltä täysin uudenlaisena tapana organisoitua alhaaltapäin; tunnustaen jokaisen yksilön ainutlaatuisen ihmisarvon luomalla turvallisuutta ruohonjuuritasolta ylöspäin, niin silloin kulttuurin paikallisuuteen perustava "urhous" kestää.

Mitä kevyemmät ideologiset rakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä. Katkeraa kyllä Havelin kannalta: Tsekkoslovakiakin hajosi!

Jos taas katsotaan, kaikkea vierasta ja ulkomaalaista ihannoiden -kuten perinteisesti meillä tehdään- , niin silloin EU näyttäytyy oppineiden hienona projektina, vähän niin kuin Mikael ja Teemu edellä esittävät.

Valitan koukeroista ilmaisuani, vaikka olen paljon ajatellut näitä vaikeasti ilmaistavia helppoja asioita. Mutta niinhän Suomikin joutui EU:hun - kuin koira veräjästä.

15.5.

Kolmessa viikossa ehtii tehdä vaikka mitä, kunhan toimii räväkästi.

Eihän siitä ole kuin muutama kuukausi kun Financial Times nimesi Jyrki Kataisen EU:n parhaimmaksi valtiovarainministeriksi ja talouslaman vakuuteltiin ohittavan Suomen, kunhan Into, Tieto ja Taito päästetään pelikentälle ja edellisessä kampanjassa huhkinut Toivo pidetään vaihtopenkillä.

Keskusta ehtisi puolestaan julistautua uudelleensyntyneeksi alkiolaiseksi ihmisarvon ja henkilökohtaisen vapauden puolustajaksi.

Edustautuuhan UKK:n äijä-jätkä-hahmo monelle maahenkiselle jonkinlaisena vaikeasti ilmaistavana lapsuuden tunnelmana; sinänsä positiivisena ihmisarvon loukkaamattomuutena; suomenkielisyytenä omana arvonaan; tunteena olla hyväksytty sellaisenaan ilman että pitäisi hävetä omaa olemassaoloaan.

Sanalla sanoen modernia eurooppalaista ajattelua.

Liberalismin uusi nousu

Sunnuntaina aamupäivällä kolmosen ratikka täyttyi rautatieaseman pysäkiltä lähtien aasialaisesta väestä. He jäivät kyydistä Tehtaankadulla, roomalaiskatolilaisten kirkolla, jonne monikulttuurista hartausväkeä oli kokoontunut niin paljon etteivät kaikki mahtuneet sisälle.

Kaikesta päätellen maan tunnetuimman katolilaisen Timo Soinin - Espoon Jesse Jacksonin - maine oli vetänyt heitä puoleensa.

Kävelin siitä rantakahvilaan lukemaan päivän lehtiä. Hbl kertoi Rkp:n juuttuneen poliittiseen suohon, josta nousemiseksi järjestetään lokakuussa strategiapalaveri. Liberalismin perinnöstä on syntymässä tuima taisto, arvelee rkp.

Onko kieli yhtä kuin ideologia, tai uskonto? kyselee rkp. Itsekriittisyydessään merkille pantavaa pohdintaa, joskaan ei taida ehtiä vaikuttaa näissä EU-vaaleissa.

-----------------------------------------------

1860-luvulla valmistunut katolinen kirkko, Pyhän Henrikin katedraali, palveli aluksi Helsingin varuskuntakirkkona Venäjän armeijassa palvelleita puolalaisia sotilaita mutta myös Suomeen tulleita katolisia kauppiaita ja taitelijoita.

Taikajuomaa Hämeen linnassa

Idän karhun uhkaa torjumaan perustettujen pohjoismaisten yhteistyöelinten merkityksen kutistuttua EU:n myötä, on ymmärrettävää, että Hämeen linnan kokoustakin arvioidaan kriittisesti, vaikka HS:n pääkirjoitus antaa ymmärtää kaiken olevan hyvin kunhan muistellaan historiaa ja opitaan ruotsinkieltä.

Mutta kannattaa lukea myös HBL:ää, jonka pääkirjoittaja toteaa Pohjoismaiden Neuvoston olevan todellisessa kriisissä, koska kansalaiset kokevat sen askartelevan väärien asioiden parissa. Sen sijaan, että käsiteltäisiin rajat ylittävää rikollisuutta ja turvallisuuspolitiikka, askarrellaan kulttuuri- ja kielikysymysten parissa.

Hämeen linnan tiedotustilaisuudesta päätellen G20-ryhmän ytimeen pyrkivä Matti Vanhanen alkaa yhä selvemmin kuullostaa Paavo Lipposelta. Itämeren pelastajan roolikin passaisi hänelle ilmeisen hyvin.

On vähintäänkin aiheellista kysyä pitäisikö kahden hallituksen ylipäätään mennä keskiaikaiseen linnaan vannomaan verivaloja kuten pikkulapset konsanaan. Neulalla pistetään sormesta pisara ja sanotaan, että kaveria en jätä, en ikinä!, mutta pientä Stora-Ensoa ei sentään painosteta.

Vakavammin puhuen, ehkä Hämeen linnan kätköissä valmisteltiin seuraavaa hallituspohjaa? Onhan tunnettua, että Suomi-laiva seilaa pystyssä kunhan sitä muistetaan varjella joltakin vaaralta.

Sotaa ei ole näköpiirissä, joten muuta epäpoliittista on keksittävä. Siispä Itämeri on pelastettava. Timo Soini on propellipäisten tohtoreidensa kanssa jo ilmoittautunut talkoisiin, Matti Vanhasen ja monen muun lisäksi.

Sankarikirjoittajia

Olemmeko tienhaarassa, kulttuurien törmäyksen käännekohdassa jolloin syrjäinen kulttuurimme astuu globaaliin tietoisuuteen?

New York Times on esitellyt näyttävästi Elina Hirvosen esikoiskirjan, Virossa kohistaan Sofi Oksasen romaanin ympärillä.

Savon maakuntalehdessä kerrottiin suomalaisesta sankarikirjoittajasta joka oli lähettänyt henkilökohtaisen kirjeen presidenttiehdokas Barack Obamalle. Nyt kirjeen kijoittaja, Kirkon ulkomaantoiminan johtaja Antti Pentikäinen, on saamassa kutsun Obaman ”sparrausryhmään” herättämän presidentin omatuntoa kehityskysymyksissä.

Toimittajan kysymykseen olisiko mahdollista nähdä kirjettä opiksi muillekin, Pentikäinen valitteli sisällön olevan liian kovaa tekstiä laajempaan käyttöön.

Maasta se pienikin ponnistaa, eikä ihmeiden aika ole sittenkään ohi.