12.3.2008

Kenelle kellot soivat?

Kävinpå Åbossa. Hamburger Börsin tiskillä paikallinen daami kysyi cigarettia. Ostin hänelle askin. Sytytettyään yhden röökin, hän kääntyi puhumaan tutuilleen toiseen pöytään.

Joutessani sytytin itsellenikin. Hän kääntyi puoleeni. Sanoin, että Hki on sikäli internationaalimpi paikka, että siellä on nättejä venakkoja baareissa.. ja hän löi nyrkillä veret ulos nenästäni.

Kunhan ensishokista toivuin, syöksyin vessaan, työnsin tupon nenääni, panikoiduin verisestä paidastani ja ryntäsin keräämään pöydästä rensselini (venäjän sana joka tarkoittaa sotilaan hlö.kohtaisia varusteita). Baarimikko saatteli minut lohdutellen ovelle, kohti hotelliani: olet syytön, näin mitä tapahtui.

Nietzschen vasaralla filosofoima "mitä sanoo omatuntosi? -sinun pitää tulla siksi mitä sinä olet" on valaissut taivaltani myrskyissä ja tyvenissä. Yritin baaritiskilläkin sitä noudattaa: kerroin ns. vaatimattomista savolaisista juuristani, esittelin kokemuksiani maailmalta ja arvelin myös ns. paremmin puhuvien joutumaan sopeutumaan kulttuurien viehätysvoiman kilpailun kiristyessä.

Kuultuaan katastrofistani, Etappisika neuvoi tarjoamaan turkulaisille koko kartongin ja Zippo-sytkärin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...