Maanmainiossa blogissaan Jukka Kemppinen pohtii lähihistoriamme hirmuja, Paasikiveä ja Kekkosta.
Minusta Paasikiven-Kekkosen ajan sulkeutunut Suomi oli kuin tuuhean kuusen varjossa kituuttanut hento taimi. Vaikka suuri puu on rymisten kaatunut ja kirkas valo pääsee vapaasti ravitsemaan tainta, ei valtaapitävä sotakulttuuripolvi muutosta näe: se tuijottaa yhä patsaita.
Sdp:n oma sotahistorioitsija-tohtori Erkki Tuomioja säntäilee ympäriinsä jakelemassa "konsensusta, konsensusta" lausuntojaan; viimeksi yhdessä Seppo Kääriäisen kanssa.
Keskustan poliittisten "tohtoreiden" suman (Väyrynen, Kääriäinen, Rehn, Rusi) voi ymmärtää Kekkosen perinnön valossa: Suomi toimii kv-politiikan lääkärinä, ei tuomarina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Veljessota, suomalaisille yhä kaikkein pahin
”To be or not to be” kirjoitti Shakespeare 1500-luvulla. Elää vai kuolla. Marketin myyjättären ilme paljasti minun kirjoittaneen jotakin ki...
-
Läntisen ajattelun lähteillä Italiassa ovat perehtyneet omaan historiaansa; päättelivät kaikkea mahdollista rahvaan hallitsemiseksi kokeillu...
-
Valtiokirkon uudistaminen takkuili pahasti kansojen parhaimmiston hoksattua teorioiden palaneen mannermaalla tuhkaksi kommunismin ja fasismi...
-
Johan Ludvig Runeberg asui vuoden (1830-31) Kruunuhaan pihapiiirissä johon on nyttemmin saneerattu The Maria Hotel. Siinä Ukrainan president...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti