Urheiluselostamisen suurmaa

YLE:n Bubi Wallenius haastattelee Osakassa moukarin parisen minuuttia aikaisemmin voittanutta Ivan Tihonia.

Tihon lienee Valkovenäjän "tiihosia", muuten olisi vaikea ymmärtää miten YLE pääsee ensimmäisten joukossa "pukille" kymmenien isompiensa keskellä. Mahdollista myös on, että Ilkka "kortti tuo, kortti vie" Kanerva pyöreine kyynärpäineen raivasi haastattelijoille pysyvän tontin samalla kun hoiti Franz Krugerin kansallisuusasian kotiin.

YLE:ä kipparoivan mensanero Mikael Jungnerin aiemmin palvelema Suomen Microsoft toteuttaa "Ole oma palvelijasi"- idologiaa kouluttamalla 1 000 asiantuntijaa konsultoimaan lähinnä julkishallinnon tyttöjä pysymään Vista- koukussaan.

Epäilemättä myös Jungneria seuranneesta kokoomuksen edustajasta oli Microsoftille hyötyä, samoin kuin on nyt pääministerin ex-avustaja Mikko Alkiosta.

Politiikan aika voitaisiin oikeastaan bisnestä häiritsevänä julistaa päättyneeksi Suomessa. Kerrankin olisimme ensimmäisiä.

Ihmisestä on puhe

Muuttaessani alkukesällä asumaan 70-luvun kerrostalomiljööseen Espoon keskuksen tuntumaan tiesin toki seutukunnan ongelmallisista sosiaalisista oloista, myös maahanmuuttajien keskittymänä.

Silti viime päivien saldo on häkellyttävä: viikko sitten muuan äiti surmasi kolme lastaan, toissa päivänä koulutyttö hyppäsi junan alle, eilen puukotettin mies hengiltä.

Kauniainen/Grankulla parin kilometrin päässä edustaa taas aivan toista huvilamaailmaa: 60% asukkaista on suomen-, 40% ruotsinkielisiä. Veroprosentti on maan pienin; hyvin monet valtakunnan todellisista mielipidejohtajista asuvat siellä.

Purskahtaisiko kulttuuriministeri Stefan Wallin tai maahanmuuttoministeri Astrid Thors masentuneena surunkyyneliin Suvelassa, vaiko vasta turvallisuuden tunteen irrottamiin ilonkiljahduksiin paluumatkalla Kauniaisissa, jos Parnasso veisi heidät tutustumaan espoolaisten uussuomalaisten arkeen?

Samalla ehkä selviäisi miksi Ruotsissa heidän kollegansa ovat toisinaan itsekin taustaltaan "suvelalaisia", mutta meillä aina pikemmin perinteisen kansainvälisyyskäsityksen mukaisesti ns. valtaväestön ja maailman välissä sinnitteleviä "kauniaislaisia".

Tietysti pidämme mielessä että olemme vasta alkutaipalleella sillä tiellä, joka on muuttanut Ruotsin monikulttuuriseksi maaksi, jossa 10% väestöstä on muualta peräisin.

Pölkkyoopperaa kansalle

Niinpä niin, miten hitaasti luunkovat asenteet muuttuvatkaan, jos ylipäätään muuttuvat. (kommentti Seppo Sarlundille)

Iisalmen Sanomien nettiversiosta olen lukenut yläsavolaisten 200-vuotisanniksi kansalliselle kulttuurille kaavailtavan "kansanoopperaa" Sven Tuuvasta.

Jos paikallisilta ihmisiltä kysyttäisiin, niin luulen että kulttuuripolitiikan keskusjohtoisuutta heijastelevan 1800-luvun pölkkypääkomedian sijalle haluttaisiin pikemmin myönteisiä esityksiä vaikkapa Ponssesta ja muista työvoimapulansa kanssa painiskelevista yrityksistä.

Vaikka asun Espoossa, olen jo ajat lukenut Hesaria vain sunnuntaisin ilmestyvänä digilehtenä. Sen ideologinen pelastussisältö onkin sitten jännää mieltenmuokkausta. Toissa sunnuntaina esiteltiin Maltalle perheineen muuttanut entinen taistolainen alkoholisti kirkon alttarin edessä, viime sunnuntaina mentiin sipoolaispariskunnan mukana Sukevan vankilaan pelastamaan uhanalaisia suomenlehmiä eräässä elokuvassa pappilan virkaa toimittaneeseen kartanoon.

Näyttää muuten melkein siltä että maan hallitusta muodostetaan yleensa pörssiyritysten käyttämällä mallilla, jossa "nimitys- ja palkisemisvaliokunta" käytännössä tekee henkilöratkaisut. Tuollaiseen valiokuntaan valitaan parin kolmen suurimman osakkeenomistajan edustajat, mikä tarkoittaa usein sitä, että muutaman prosentin osuudella pääsee vallankahvaan.

Niinpä kullattuun kännykkäänsä puhuvalle Astrid Thorsille lohkaistiin ulkoministerin toimialasta kokonaisen Euroopan maanosan asiat.

Jos tänä päivänä haluaa tietää mitä Euroopassa ja maailmalla tapahtuu, kannattaa paremman puutteessa lukea Ruotsin ulkoministeri Carl Bildtin ahkerasti päivittämää blogia.

Murtuva sotasukupolvi

Orwellista illalla tv:ssä keskustelemassa ollut —Albert Edelfeldtin sukupuolielämään perehtyneisyytensä kautta julkisuuteen tullut— Anna Kortelainen kelpaa esimerkiksi aikamme mediapersoonasta. Herrojen EVA onkin kutsunut hänet ihan virallisesti "EVA-kumppanikseen".

Menestykseen predestinoiduista nuoremman polven naisista kannattaa seurata ainakin demareiden nuorisoliittoa johtavaa Heta Välimäkeä, joka osaa Kortelaisen tavoin ottaa tilan haltuunsa puhumalla päälle ja väliin, pälättämällä ja tulkitsemalla, vääntelemällä ja "besserwissismillään" loistamalla.

Ministeriön kansliapäällikön tyttärenä Heta onkin ymmärtänyt omaksua ensisijaiseksi identiteetikseen ruotsinkielisyyden.

Orwellin kuvaamassa järjestelmässä totaalinen kontrolli rakentui itse kieleen: oli mahdotonta olla eri mieltä; jos kysyit, katosit; jos rakastuit, katosit.

Koska sekin valtio oli koko ajan sodassa, voisin kuvitella, että siellä oli yhdessä ministeriössä viestintäjohtaja ennen Jyrki Iivosta. Kukaan nokkaansa pitemmälle katsova suomalainen poliitikko ei rakastu tänäkään päivänä venäläiseen, eikä edes virolaiseen.

Ymmärtääkseni Simone de Beauvoir tarkoitti kolmannella sukupuolella Rasasen sanoja soveltaakseni "leikkiä ja näpräilyä besserwissermäisyyden kanssa kuin murrosikäinen poika, joka on juuri löytämässä/löytänyt peniksensä aiemmin niin salaperäisen merkityksen ja funktion - eli siitä, miten esim. vähemmistökieltä (tai ideologiaa) voi käyttää nautinnon väineenä."

Hänelle sellainen näköala edusti tulevaisuuden kauhukuvaa.