Muuttaessani alkukesällä asumaan 70-luvun kerrostalomiljööseen Espoon keskuksen tuntumaan tiesin toki seutukunnan ongelmallisista sosiaalisista oloista, myös maahanmuuttajien keskittymänä.
Silti viime päivien saldo on häkellyttävä: viikko sitten muuan äiti surmasi kolme lastaan, toissa päivänä koulutyttö hyppäsi junan alle, eilen puukotettin mies hengiltä.
Kauniainen/Grankulla parin kilometrin päässä edustaa taas aivan toista huvilamaailmaa: 60% asukkaista on suomen-, 40% ruotsinkielisiä. Veroprosentti on maan pienin; hyvin monet valtakunnan todellisista mielipidejohtajista asuvat siellä.
Purskahtaisiko kulttuuriministeri Stefan Wallin tai maahanmuuttoministeri Astrid Thors masentuneena surunkyyneliin Suvelassa, vaiko vasta turvallisuuden tunteen irrottamiin ilonkiljahduksiin paluumatkalla Kauniaisissa, jos Parnasso veisi heidät tutustumaan espoolaisten uussuomalaisten arkeen?
Samalla ehkä selviäisi miksi Ruotsissa heidän kollegansa ovat toisinaan itsekin taustaltaan "suvelalaisia", mutta meillä aina pikemmin perinteisen kansainvälisyyskäsityksen mukaisesti ns. valtaväestön ja maailman välissä sinnitteleviä "kauniaislaisia".
Tietysti pidämme mielessä että olemme vasta alkutaipalleella sillä tiellä, joka on muuttanut Ruotsin monikulttuuriseksi maaksi, jossa 10% väestöstä on muualta peräisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti