Hyvvee Joolua

Voe tokkiisa kun on mukavata joolun alla kirjottoo ja lukkee vähä raahankieltä; eehän savonmurre ies sovi vihanpittoon, vuan huastamalla asijat seleviää.

Vuoden aikana on paljon puhuttu Kuopiossakin vaikuttaneesta Snellmanista. Asiantuntija lukee hänestä vain koeteltujen ja moneen kertaan palkittujen tohtoreiden teoksia, ja on niiden orja. Sen sijaan diletantti voi löytää jotakin uutta. Minulle kävi niin, ties monennenko kerran, kun käteeni tarttui erään retkeilymajan kirjahyllystä neuvostopetroskoilaisen Eino Karhun kirja "Suomalaisen kirjallisuuden historia runonlaulajista 1800-luvun lopulle".

Selväkielistä puhetta Snellmanista: nuorena radikaali, mannermaisista uutuuksista kiinnostunut, ajassaan kiinni oleva. Sittemmin Snellmanille pantiin kuolaimet suuhun ja valjastettiin kiskomaan virallisen politiikan kivirekeä: jähmetettiin patsaaksi, jollaisena häntä nykyisin juhlitaan Bentleyn takapenkillä silinterihattu päässään pönöttävän Paavo Lipposen johdolla.

Mielenkiintoista kyllä, Matti Klinge on miltei kehaissut Karhun kirjaa "ideologisesta painolastistaan" huolimatta.

Bentleyn takapenkille en tunge Paavon, enkä hänen oman historian lehtorinsa Päivin, vierelle kinastelemaan tuliko kansakoulu Savon syrjäseuduille paremman väen sitä hyvää hyvyyttään kansalle järjestäessä, kuten Päivi on väitöskirjassaan esittänyt, vai tuliko siksi, että vaatimattominkin kansanluonne janosi hyödyllistä tietoa turvatakseen jälkeläisilleen ihmisarvoisemman elämän.

Mutta sormenheristelijät ovat taas diletanttien kimpussa Iisalmessa: kun edellisen katastrofin, Via Dolorosan (kärsimysnäytelmä, jota esitettiin kymmenisen vuotta paikallisin voimin pääsiäisen alla) miljoonavelat ovat vielä niskassa, yllytetään kansaa Sven Tuuvasta kertovaan "kansanoopperaan".

Paikallista rahoitusta vaaditaan satojatuhansia euroja, noin aluksi. "Oopperaa" suunnitellaan Koljonvirran taistelujen 200-vuotisjuhliin v.2009. Pitäisivät herrat kotkotuksensa tykönään.