Voiko paikalla olla henki?

Rohkeat sielut -Arendt, Camus- etsivät läntiselle Euroopalle uutta nousun mahdollisuutta II maailmansodan raunioista.

"Suojelija" oli pettänyt suojeluksensa valituista valituimmilta, juutalaisilta. Tavallisista jumalaapelkäävistä urheilullisista pojista oli tullut tahdottomia käskyn täyttäjiä. Mehän teimme vain sen mitä meiltä odotettiin, he hokivat.

Tutkittiin isonomiaa -antiikin itsehallinnollista hallintotapaa- ja käytettiin Sveitsiä tässä ajassa esikuvana siitä kuinka demokratiaa voidaan rakentaa paikallisesti erikielisten kanttoonien pohjalle ilman kaikille yhteisiä "natsionalistisia" kansalliskieliä.Löydettiin kieli, ihmisten paikallisesti puhuma kansankieli, uudeksi yhteiselon perustaksi.

Ajateltiin, että läntisen lähetystehtävän tultua täytetyksi pitäisi 2000 vuoden jälkeen palata takaisin alkukristillisyyteen: mitä kevyemmät hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä.

Nouskaamme ylös sodan poteroista katsomaan uutta uljasta Eurooppaa! Mitä muuta se onkaan kuin iloista kansankielten sekamelskaa Atlantilta Uralille saakka?