Oikea intellektuelli on myös demokraatti

päättelee Dagens Nyheterin pääkirjoitustoimittaja Henrik Berggren arvioidessaan Steve Fullerin kirjaa The Intellectual. http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=1607&a=388867&previousRenderType=2

Fuller puolustaa filosofian historiassa ilkuttuja sofisteja. Nämä "markkinaintellektuellit" opettivat Ateenassa retoriikkaa ja väittelyn taitoja tavallisille kansalaisille. Tieto oli kuninkaiden omaisuutta, ja ihmisen tehtävä oli löytää se, ja olla manipuloimatta ikuisia totuuksia omiin tarpeisiinsa. Mutta, väittää Fuller, sofistien tavoitteena oli itse asiassa -ei väärentää totuutta- vaan kokeilla itsestään selviä totuuksia ankarimmissa olosuhteissa, suunnilleen kuin tuomioistuimessa..

Fullerilla on silmää myös aikamme postmodernisteille, ennen kaikkea heidän hämäräperäiselle ennustajan kielelleen. Jos luullaan, että jokin ajatus voidaan ilmaista vain yhdellä ja ainoalla tavalla, ei olla kovinkaan älykkäitä. Kaiken ydin on kommunikoida ja vaihtaa ajatuksia toisten kanssa.

Mutta missä luuraa suomalainen älymystö? Suomenkielinen intellektuelli? Onko sellainen otus edes määritelmällisesti mahdollinen? Sellainenhan edellyttäisi, että hyväksyy vain ihmisjärjellä perusteltuja vastauksia järjellisesti esitettyihin kysymyksiin —emmehän tänä eksistentialistisena aikakautena enää elä ihmeiden aikaa.

Dostojevskin väitetään epäilleen suomalaisia ainoiksi joilta puuttuu halu olla sellaisenaan jotakin omaperäistä. Ehkä viehätymme halustamme olla toisten komenneltavissa kuten jo 1600-luvulla Ruotsin kuninkaan kriisintorjuntajoukoissa pitkin Keski-Eurooppaa.

"Jokainen on filosofi", väitti tunnetusti myös Antonio Gramsci.