Global citizen

Eri pöydissä puhutaan maailmankansalaisuudesta. Mikäs sen luonnollisempaa? Luohan jokainen sukupolvi oman tietoisuutensa ja toisaalta vain sellaiset organisaatiot säilyvät, jotka koko ajan uudistuvat, kuten mm. Lennart Meri on kirjoittanut.

Keskustanuorten vpj. Tytti Seppänen haluaa kulkea kohti suvaitsevampaa
keskustalaisuutta http://www.suomenmaa.fi/kolmosarkisto/1714040.html

Erityisen tärkeää meille on nostaa esille humanismin aate, jossa olemme kaikki yhtä arvokkaita toisiimme nähden, kirjoittaa Seppänen. Meidän tehtävämme ei ole arvottaa ihmisiä heidän rotunsa, uskontonsa, sukupuolisen suuntauksensa, työnsä yms. perusteella. Ihminen itsessään on aina arvokas ja se meidän tulee nähdä. Tätä on aito suvaitsevaisuus, mikä toisinaan puuttuu järjestöstämme ja Keskustapuolueesta. Jokaisella on oikeus myös mielipiteeseensä, mutta mielipiteen ei pitäisi vähentää kenenkään henkilön ihmisarvoa.”

Demarin päätoimittaja Kari Arolan yöpöydällä on ollut Jyväskylän yliopiston historian professorin Juha Sihvolan kirjoittama Maailmankansalaisen etiikka (Otava). Siinä pohdiskellaan globaalia moraalia, oikeudenmukaisuutta ja suvaitsevaisuutta Arolan mukaan mainion monipuolisesti useista filosofisista lähtökohdista. http://www.demari.fi/Article.jsp?article=1416

Jokainen ihminen on syntyperästään riippumatta tasavertainen kumppanimme, yhteisen maailman kansalainen, Sihvolan mielestä nyt on tarpeen omaksua maailmankansalaisen eettinen näkökulma, vaikka maailmankansalaisuutta tukevia instituutioita ei ole vielä olemassa. Maailmankansalaisuus ei ole vain kulttuurin ja matkustelun mukanaan tuomaa kykyä tulla toimeen missä tahansa.

"Se on ihmisyyden kunnioittamista ja sitoutumista pitämään jokaista toista ihmistä alkuperäisenä ja asemasta riippumatta tasavertaisena kumppanina."

Sihvola täsmentää, että ihmisyyden kunnioittamiseen ei riitä muodollisen demokratian takaaminen eikä toisten hyväksyminen tasavertaisiksi ostajiksi ja myyjiksi markkinatalouden myllyyn, vaan se on ihmisyyden monien ulottuvuuksien tunnustamista. Sihvola puolustaa humanismia, joka itse asiassa kovien arvojen vastakohtana edustaa kaikkein kovimpia arvoja.

"Kulttuuri ja moraali eivät ole yleishyödykkeitä, vaan yhteiskunnan olemassaolon välttämätön edellytys: ilman niitä eivät innovaatiojärjestelmät ja markkinat kauaksi kanna."