Kolmesti kumartaen

Sillä aikaa kun ns. intellektuellit vilvoittelevat koipiaan menneitten sotien juoksuhaudoissa, ovat ns. ajatushautomot saaneet yliälyllisen valmistelutehtävän papiston ja lapsenuskoisten poliitikkojen tuella.

Heitä tietysti kiinnostaa pitää Hesarin tapa käyttää suomenkieltä niillä raiteillaan jolle se Juhani Ahon aikana vähemmistön suuntaan kolmesti kumartaen asettui. (huom. kokosivun kuvat Paavo Lipposesta)

Koska meillä järki siirtyy polvelta toiselle takkia kääntämättä, pätevöityi Somerolla täyspäivätyön tehnyt pastori Osmo Turkki vuosien ajan yläsavolaisen seurakunnan osapäiväpastorina paikallisen kansan luonteeseen ja Teppo Turkki onkin nyt Sitran johtajan oikeana kätenä karsimassa turhia luulloja uusilta kansanedustajilta.

Savon sana sivaltaa, mutta vapiseeko Vaasan veri?

Hesarin lippostoimittaja Vappu Kaarenoja oli parisen vuotta sitten kesätyössä Iisalmen "mullikassa". Muistan nimeltä opiskeluajoiltani 70-luvulta vasemmistolaisten joukoista Satu Kaarenojan.
Claes Andersson on puolestaan joskus kehaissut miten hyvin Paavo Lipponen hänen neuvojaan kuuntelee.
Aika moni juttu pyörii nyt Iisalmen ympärillä, melkein kuin Kokkolan, mutta ei sentään Åbon!

Noidat sotii

Jos professori Jyrki Virolainen tietäisi miten vähäisellä järjellä tämän maan asioita hoidetaan, niin ei ihmettelisi kuinka köpelösti sdp:n jäsenäänestyksessä uhkaa Paavo Lipposelle käydä.
Lipponen edustaa Suomen ns. kansallisen sosialismin aikakautta, mutta tulevaisuus kuuluu niille, jotka kannattavat kansainvälisempiä Barack Obaman ajatuksia jokaisen yksilön ihmisarvon ainutkertaisuudesta, kuten myös Olof Palme puhui universaaleista ihmisarvoista: ei voi olla yhdessä maassa yhdenlaisia ihmisoikeuksia ja toisessa toisenlaisia.
Tämän muutoksen pelossa käydään mediassa ja Arkadianmäellä vähän väliä noitasotaa jotakin kansanedustajaa vastaan, jotta muillakin länget tutisisivat ja kauhu valtaisi pään ennenkuin edes mieleen juolahtaa puuttua ns. kansalliskielten asemaan, vaikka juuri siihen heillä on valta ja velvollisuuskin.

Ihmisarvo ennen kaikkea

Vihdoin ja viimein Kemppinen pääsi asiaan. Kansa janoaa oman nahkan paljastamista; Minä ja Tuomiojan Erkki kansallisina sosialisteina pitämässä ryhmäominaisuutta (pohjoismainen hyvinvointivaltio) yksilön ihmisarvoa (Camus) tärkeämpänä.

Jollakin alitajunnan tasolla muistan erään kanssamaalaisen ihmettelyn miten olin joutunut nuorena maalaispoikana Helsingissä demareiden porukoihin 70-l:n alussa, sillä hänen mielestään suomalaisissa demareissa oli outo "kansallinen" juonne. Nyttemmin itsekin sympatiseeraan kansainvälisempiä Barack Obaman ajatuksia jokaisen yksilön ihmisarvon ainutkertaisuudesta, kuten myös Olof Palme puhui universaaleista ihmisarvoista: ei voi olla yhdessä maassa yhdenlaisia ihmisoikeuksia ja toisessa toisenlaisia.

Lisää ihmeen hyvää Iisalmesta

Eikö kukaan todellakaan ole ehdottanut Lauri Tarastia presidentiksi? Iisalmeen tuo monitoimihiihtäjä on viety pätevöitymään Juhani Ahon kiven äärelle, pöytäkirjanlaatijana kunnostautuneen Jyrki Kataisen vapaatulkintaisessa hengessä: Hänen äitinsä isoisä Clas Vilhelm Sahlstén ilmeisestikin henkikirjoitti Juhani Ahon tämän syntyessä Lapinlahdella vuonna 1861
Vihreiden tarkoitus oli puolestaan julkistaa Pekka Haaviston ehdokkuus Iisalmessa, mutta pamaus jäi suutariksi; Timo Soini sentään kulkee rinta rottingilla yläsavolaisten aitovennamolaistensa parissa.

Keskelle kylää

Yksi jos toinen ihmettelee miksi Kappeli nousee Kampin aukion ahtaaseen kulmaan?
Yksi looginen selitys löytyy takana olevan talon ikkunasta: sieltä Steffi-setä voi hymyssäsuin seurata Porvoon hallinta-alueeseen luettavien suomenkielisten maallista vaellusta; olivatpa he joko mielenterveystoimistoon menossa tai sieltä tulossa, mutta usein kulttuurin raskas ristintaakka harteillaan.

Miehet ovat terästä

Suomen tunnetuimmat poliittiset murhat ovat Bobrikoffin ja Ritavuoren Keskustapuolueen nuoria koottiin viime puoluekokouksen alla Pohjois-Savosta bussiretkelle tutustumaan pääkaupungin nähtävyyksiin, eduskuntaan, presidentin linnaan ja Bobrikoffin ampuneen Eugen Schaumanin muistolaattaan valtioneuvoston linnassa. Tuskinpa he itse keksivät muistolaatalle mennä, vaan vierailu kuvaa hallinnon asenteita. Pääministeri Kiviniemen valtiosihteeri Mika Rossi vietiin puolestaan Berliiniin Hitler-näyttelyn avajaisiin, heti ovien avauduttua.