Eikö olisi syytä itsekritiikkiin?

Presidentti Niinistön mukaan maailma on palannut 60 vuoden takaisen kylmän sodan tilaan, jossa yhteiset sopimukset eivät ole enää voimassa.

Näinhän se meni: ns. rehelliset sielut pyrkivät Tamminiemen lastenkutsuilla 1960-luvulla strategisesti ohjaamaan suomalaisen nuorison ajattelua turpeeseen eteläeurooppalaisten nuorten ironisoidessa etteikö kulttuuri - Jumala, halujen Herra, tai millä nimellä kukin ilmiötä kutsuukaan - olekin jotain joka luo mielihyvää antamalla elämään merkityssisältöjä.

Jos kysyy pohjoiskorealaiselta tai suomalaiselta miksi et kritisoi valtion johtoa, saa vastakysymyksen, miksi pitäisi? Hehän edustavat meitä, jos kritisoisin, arvostelisin itseäni, eihän se sovi.

Älykkäitä nuo suomalaiset dosentit sotakuplassaan

Kunnallisvaaleihin ei ole aikoihin menty Kirkkonummella junan ikkunat Kauklahdessa umpeen naulattuina, mutta sota/rahakuplassa ajatellaan professoreiden ja heidän tavoin elävien saavuttavan elämässään kuolemattomuuden ja taivaan.

Ajatellaan kaiken toiminnan takana olevan Jumalan tahdon, rakkauden ja ihmisen parhaaksi toimimisen. Sanan kuuloon tulemisesta ei ole mitään hyötyä, jos ei ota sitä vastaan.

Ruotsalainen on Suomessa aikojen kuluessa raivannut vähemmistöaseman jonka kokemuksia jaetaan strategisesti naisten kanssa tukemalla näitä heikompina astioina julkisuuden etulinjaan.

Jos mikään ei pelota

mene Vastaamon vastaanotolle, KELA maksaa 60€ ja sinä 30€ per käynti. Haiskahtaa runoilevalta psykiatrialta jollaista käytettiin NL:ssa poliittisten mielipiteiden harjaamiseen.

• Olipa kerran mielestään vääräsukupuolinen poliitikko joka iltapäivälehtien lööpeissä taputteli yläosattomissa svenssonia takapuoleen homobaarissa, ja masentui eduskunnan työpaikkapsykiatrin näpeissä joten seuraaja vaikenee EU:ssä.
• Olipa kerran myös kirjastohanke jota tarvittiin koska Klasu oli sen ideoinut. Valmiina kirjastoa kutsuttiin johtavan kaupunkisuunnittelija Oden vieraskielistä nimeä mukaellen Oodiksi koska hänen rouvansa toimii siellä johtajan virassa.
• Jos olisin psykologi, perustaisin nettipalvelun nimellä ”Harjaamo”. Halukkaille vastailisin luottamuksellisesti, kuten ennen tehtiin ns. rippituolissa oven raosta asiakkaan kanssa supatellen. Jonkin euron ottaisin palkkioksi. Voisi se olla nimeltään yhtä hyvin ”Luottamus”, tai ”Voimaantuminen”.
• Eikö kulttuuri olekin jotain joka luo mielihyvää antamalla elämään merkityssisältöjä?

Ajatteluun potkua

Ns. rehelliset sielut pyrkivät Tamminiemen lastenkutsuilla strategisesti ohjaamaan suomalaisen nuorison ajattelua turpeeseen eteläeurooppalaisten nuorten ironisoidessa etteikö kulttuuri - Jumala, halujen Herra, tai millä nimellä kukin ilmiötä kutsuukaan - olekin jotain joka luo mielihyvää antamalla elämään merkityssisältöjä.

Tamminiemeen kutsuttiin mm. Claes Andersson, Paavo Lipponen, Erkki Tuomioja ja Pekka Herlin ym.ym.

Mitä on kulttuuri? kyselimme maaltamuuttaneet nuoret Hesassa

Vain naisella/ruots. on sukupuoli – HS/Yle:n ratkaisu heikomman astian esineellistämisongelmaan etulinjan vaateripustimena.

Eikö kulttuuri olekin jotain mikä antaa elämälle merkityssisältöjä, tekee siitä kevyempää ja naisellisempaa odoteltaessa kesää ja Allsång på Skansenia? Voi vaikka tuoda iltapalan kotiovelle.

Mitä kevyempää, sitä parempaa

Jospa pitkän historian kuluessa pohjoismaalaiset olisivat rakentaneet erikielisten alueiden yhteisönsä niin ettei ketään jätettäisi tai maalitettaisi saati muilutettaisi, vaan jokainen voisi löytää itsestään hyvän ihmisen alkion kuvittelematta pudonneensa jostakin pilvistä. Kukin voisi toteuttaa ihmisen mittakaavaa tunnustamalla biologisen äitinsä ja isänsä, kiistäen ”pyhän hengen” yllytyksen ottaa toisen alue haltuun suojatakseen sen.

Paradoksaalista kyllä holocaustin tuhkasta uutta Eurooppaa rakentaessaan monet rehelliset sielut löysivät sveitsiläisten elämäntavasta hyviä malleja: mitä kevyemmät ideologiset hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä. Eiväthän sveitsiläiset halua kaikki edes tietää minkä niminen henkilö kulloinkin liittovaltion presidentin pallilla istuu! Italiassakin kansa äänestää nykyisin paikallisesti milloin mistäkin hallintoseikasta jättämättä valtaa Roomalle. Pari viikkoa sitten päättivät radikaalisti supistaa parlamentin jäsenten määrää.

Sotien taakka ja veren paino

Milan Kundera on kirjoittanut byrokraattien kumarrelleen dokumenteille kommunistisessa Tsekkoslovakiassa.  Niillä oli maaginen teho. Dokumenttia saattoi hypistellä näpeissä, marginaalin merkinnöistä saattoi päätellä kuka muu oli sen nähnyt, dokumentista saattoi ottaa kopioita, sen näkemisestä saattoi joutua vastuuseen.

Luulen ”vanhan koulun kasvattina” kirjoittamillani kolmella perinteisen näköisellä kirjalla olleen enemmän tehoa kuin US-kommenteilla, vaikka ei sitä vielä helposti uskoisi.
Tuntuukin, ettei blogikirjoittelu pysty ohittamaan mustilla kirjaimilla valkoiselle paperille painettua tekstiä muutoksen välineenä. Blogeilusta on kehittynyt eräänlainen strategisen johtamisen väline viemään huomio harhapoluille.

Nopeus, läpinäkyvyys ja keveys ovat modernin kirjallisuuden trendejä, kuten myös vaikuttajaviestinnän, sen nostaessa ylös kalevalaisia koruja vaatehenkareissa.

Emme usko enää kummitustarinoihin

Maassa käydään 1918 - sodan loppusotaa; naiset voittaa vanhojen omistajasukujen ja mamujen kanssa (kts. HS), miehet ja suomenkieli häviää. Kirkkoslaavi pelastuu.

Ei vaineskaan. Onneksi läntisen ajattelun rehelliset sielut kääntävät kelkkaa hyvin sukkelasti, kun on sen aika. Yksilön vapauden aate voittaa lopulta myös täällä pohjan perukoilla. Taiteilija oli jo aamu-tv:ssä kansallispuku päällä. Olemmeko olleet niin tyhmiä? kysellään kuin absoluutin romahdettua NL:ssä.

Aikansa kutakin

Roomassa kaupan kassaneiti ei suostunut ennenkuin molemmat käyttää maskia. Suomessa lentokentän neidit eivät päästä ennenkuin tulija näyttää passinsa ja ottaa nivaskan valtion terveysmonisteita. Turistit menee Ruotsiin tai Sveitsiin.

Läntisen ajattelun paksuissa hakuteoksissa ei mainita 2000 vuoden ajalta yhtään naisnimeä uskonnollisen tai filosofisen keksinnön tekijänä, koska uuden ajattelun luominen vie tuhottomasti aikaa mihin perillisten parasta olemassa olevassa todellisuudessa toivovalla naisella ei ole mahdollisuuksia.

Paavo-Erkki, pääministeri emeritus, hakee kuvanveistäjiltä ehdotuksia Manun patsaaksi, virassa 1982-94.