Psykiatriaa, runoilevaa, sitä rakastettava eduskunta on yhden jäljiltä täynnänsä. Vaikuttajakiihdyttämöissä oli perehdytty vanhojen tekstien neuvoihin valituista valituimpien elinvoiman palvelemiseksi, ikäänkuin kirjat olisivat löytyneet valmiina kiven alta, ymmärtämättä että ne olivat aivan erilaisessa ajassa syntyneitä ihmiskäden ohjaaman kynän tuotoksia vastauksina silloisiin kysymyksiin, ja joihin pitäisi suhtautua tervejärkisen kriittisesti kuten ihmisen muihinkin aikaansaannoksiin.
Tarvitaan Uuno makromanageriksi Kiovan malliin. Hän näyttäisi Sanomatalon väelle tietä astua Kansalaisktivistien aukiolle katsoen maailmaa uusin silmin. Sanna Marin ja kultainen ”gyllene gryning” aamunkoitto runoilijan perintöä?
Paljon on vettä virrannut Vantaassa sen jälkeen kun Marko Junkkari luki viikonloppuna Paavo Väyrysen kaikki kirjat ja tenttasi häntä HSTV:n lähetyksessä Aristoteleen oppilaana, ja Erkki Tuomioja heitti bensaa tuleen sytyttäen Meillä on unelma-mielenosoituksen täyteen roihuun samalla aukiolla heinäkuun lopulla 2015.
Junkkaria oli pyydetty toimimaan koska olin HS:n toimitukselle parisen kuukautta aikaisemmin lähettämässäni Rooma opettaa -kirjassa väittänyt Platonin kolmiportaisen ihannevaltion, jossa 1) filosofit ajattelevat, 2) sotilaat turvaavat heille työrauhan ja 3) rahvas järjestää elintarvikkeita, toteutuneen Suomessa hämmästyttävän hyvin.
Vakiintuneissa kustantamoissa mustilla kirjaimilla valkoiselle paperille painettuun tekstiin luottava Erkki Tuomioja otti kiltisti vastaan Helsingin yliopiston suojiin ulkoministeriön valtiosihteeri Peter Stenlundin kanssa perustetun Historioitsijat ilman rajoja- yhdistyksen markkinoidakseen Suomen mallia, josta sitten ei kukaan maailmalla kuitenkaan kiinnostunut, vaan kaikkialla halutaan halutaan rakentaa uutta perustaen omiin paikallisiin perinteisin.
Lyhyeksi jääneellä pääministerin kaudellaan Antti Rinne kävi Vaasassa ja Ahvenanmaalla vakuuttelemassa ruotsinkielisille koululaisille ettei heitä jätetä, koska Rafael Paasio oli neuvonut asettumaan aina heikomman puolelle.
Omistajan vaistot ohjaavat huolehtimaan miltä omansa näyttää muiden silmissä. Alexander Stubb puhuu brändäämisestä. Hän onkin ilahtunut näyttävästä teflonhallituksesta. Ei tarvitse isännän mieltänsä pahoittaa. Pieninä pahoitimme mekin mielemme koska kotimme ulkokuori Sonkajärvellä oli päässyt rapautumaan kirkonkylän maalattujen talojen vierellä.
Kuka muu kuin valtiofilosofi voisi näinä aikoina synnyttää teflonhallituksen palvelemaan kulttuurin omistajan asiaa? Kuka valheelle rakentavan filosofian paljastaisi? Diletantti siihen pystyy, harrastelija, ammattilaisten sovinnaistavoista vapaa kirjastoissa viihtyvä totuuden etsijä.
Jokainen on filosofi, kukin omalla tavallaan, sellainen kuin N-liitossa Gorkin kaupunkiin kotiarestiin karkotettu Andrei Saharov. Voimakas halu päästä eroon valehtelemisesta vieraannutti hänet tieteellisestä sosialismista. Pokka petti puolustella ydinaseita joiden ymmärsi voivan tuhota ihmisyyttä. Ehkäpä hänestäkin oli parikymppisenä opiskelijana julkaistu kuva kulttuurin omistajien etusivulla herättämään perässähiihtäjiksi himoavien haluja. Vuoristoneuvosten tasoa.
