Timo Kaunisto on lukenut Andersson-Koivulaakso-Brunilan kirjasta Antonio Gramscin ajatusten lietsovan äärioikeistolaisuutta. Siispä vertailun vuoksi katkelma työn alla olevasta kirjastani.
Syksyllä 1996 Kalervo lähetti avoimen apuraha - anomuksen kulttuuriministerille:
Tutkitaanko suomalaisissa yliopistoissa elitismiä, kun kerran tutkitaan populismia, sen vastakohtaa?
Italiassa on ainakin tutkittu ja paljon. Läntisen sivilisaation historia on ketju, joka koostuu renkaista, jotka ovat syntyneet vapautusliikkeiden taistelujen tuloksista, kirjoitti fasismin vastaisessa taistelussa karaistunut Antonio Gramsci (1891-1937). Kukin emansipaatio on hyötynyt aikaisempien kokemuksista. Kamppailu on aina kohdistunut eliittien — ne poikkeuksetta kutsuvat itseään vähemmistöiksi— harvainvaltaa ja etuoikeuksia vastaan.
Eliitit eroavat vähemmistöistä mm. siinä, että ne ovat varmoja oikeutuksestaan ja puhuvat spontaanisti kaikkien puolesta koska Jumala on käskenyt heitä hoitamaan hallitustehtäviä sivistyksen eduksi. Tosipaikan tullen Jumala kuitenkin yllättävän helposti hylätään, kun taas kaikkein vastahakoisimmin luovutaan maallisista etuoikeuksista; onhan mukava tietää saaneensa huomenlahjana kultareunan elämäänsä. Erityisasemiaan puolustaessaan eliitit pelkäävät, että heitä alettaisiin kohdella samalla tavalla kuin he ovat itse aina kohdelleet muita.
EU:n hallinnon uudistamista tutkinut Martyn Oliver pitää filosofian historian kirjassaan Gramscia yhtenä 1900-luvun huomattavimmista yhteiskuntafilosofeista, koska hän on yksi niistä, joiden ajatukset ovat varsin pitkälti EU:n myötä toteutuneet.
Kiteytettynä filosofia ei ole enää korkeasti koulutettujen salatiedettä, vaan itseasiassa kuka hyvänsä voi kehittyä filosofiksi.
Kunnioittavasti, Kalervo
