Ei kannattane ihan heti unohtaa Tarja Halosen vaatimusta rasismin ja vihapuheen kitkemiseksi suomalaisesta yhteiskunnasta. Hän pitää sitä tämän syksyn kuluessa hallituksen keskeisimpänä tehttävänä talouskriisin hoidon ohella.
Antiikin Kreikan draaman ainekset tähän oli aika hyvin koottu. Kärsivän näköinen puoluejohtaja palaamassa rakkaaseen kotiin pahojen ja ilkeitten maasta kuulee junassa käärmeen sillä aikaa livahtaneen paratiisiin ja vaatii välitöntä puhdistautumista.
Tässä oli tosiaan rakennettu Timo Soinille draamallinen sauma näyttää särmää matkalla luvattuun maahan. Siis kuten Mari Kiviniemi siunatessaan puoluetoveri Markku Kauppisen potkut ja kyynelehtivä Jyrki Katainen hyväksyessään Ilkka Kanervan kohtelun, samoin Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö naisministereitä itkettäessään.
Koska ulkoministerin vaihtaminen on maan rajojen ulkopuolella mahdollisesti syntyvän kielteisen huomion vuoksi aina vakavampi tapahtuma kuin rivipoliitikkojen höykyttäminen, Kanervan runttaus varmistettiin hankkimalla tapahtuneen ylle arkkipiispa Jukka Paarman hiljainen kädenpano .
