Häpeä — merkillisen kiehtova sana

Yrittäessäni joulunaluspäivänä (turhaan!) kuunnella netistä Kemppisen radio-ohjelman pilottia, vaati Elisabeth Rehn Radionovassa ymmärrystä serbien asialle Kosovossa kompensaationa maailman ylitsepursuaville sympatiolle albaanien asiaa kohtaan.

Siis tulihan se vihdoinkin. Olen sitä odottanutkin: että myönnetään pienen vähemmistön — kristittyjen kulttuurin kovan ytimen — oikeudet kompensaatioon siitä hyvästä että ovat aina ajatelleet kaikkea hyvää ja kaunista toistenkin puolesta.

Kuten "me sivistyneet" tiedämme, Runeberg oli varsin hyvin perehtynyt serbirunouden mytologiaan ammentaen siitä omaansa.

Mutta tuntisiko Rehn sydämessään häpeää, jos ei rohkenisi puhua serbien asian puolesta? Luulen, että tuntisi. Samoin kuin bloginpitäjä, jos ei muistaisi omia lentäjäsankari-isiään, tai minä, jos en muistaisi omia korvenraivaajaisiäni.

Nimi on enne

Tärkeämpi kuin nimi, on virka joka nimen takaa paljastuu. Ei Volanen- niminen henkilö Hesaria kuohuta, vaan se mitä valtiosihteeri teatteriesityksestä sanoo.

Mutta kaikkein tärkeintä on tehdä niin kuin viranomainen pyytää, on Matti Vanhanen sanonut.

Jokunen päivä sitten puhuttiin palstoilla tutkimuksesta jonka mukaan suomalainen ei pidä poliittisia oikeuksiaan kovinkaan tärkeinä. Luottamus esivaltaan on siis horjumaton.

Yksi kuuluisimmista "hyvistä ja pahoista" Bror Wahlroos myönsi armeliaasti, ettei virkamiehiä sentään pidä viedä saunan taakse, vaan yksi kolmasosa joutaisi erottaa, toinen passittaa takaisin koulunpenkille ja lopuille maksaa tuplapalkka.

Yllättäen "Leuka" Virtanen näyttää kehuskelevan vetävänsä lonkkaa vaalipäivinä. Asenne ei kylläkään ole puhtaasti suomalainen koska olen itsekin kansainvälisessä virassa toimineena kuullut siellä asiantuntijoiden leuhkivan nokkeluuksilleen kusettaa ns. poliitikkoja, joita oikeastaan tarvitaan vain julkisen vastuun kantamiseen (vrt. ktm:n virkamiehet contra ministerit Fortumin opitioita väsäämässä)

Jos maassa olisi ns. älymystöä, se tutustuisi politiikan halveksuntaan 20-30 -lukujen Italiassa ja älyäisi huolestua mihin asiantuntijoiden ja korporaatioiden "sopimusyhteiskunta" voi lopulta johtaa.

Pääkaupungin ns. herrojen lukemistoon kuuluvassa Hbl:ssa ihmeteltiin tunnetun kriisin odotustilassa minkälaisen vastaanoton maailmalla saa pääministeri jonka nimi kirjoitetaan Jaeaetteenmaeki.

Nykytiedoilla sanoisin, että sai paljon paremman vastaanoton kuin kotimaassaan.

Omasta kokemuksesta muistan päälle parikymppisenä maalaisena Hesassa kuulemani kansanihmisen neuvon, että jos sukunimi sattuu olemaan vaikkapa Pölhö, niin ymmärtäisi pysyä pois Suomesta jos sattuu sinne pääsemään.

Aapo Pölhö näkyy sattumoisin olevan parhaillaan Suomen suurlähettiläänä Belgiassa.

Lopun ratkaisu

Bloggaajaparka, mikä sinä olet epäilemään tosiasiaa?

Sanooko blogi tekijälleen: miksi teit minusta tällaisen?

Kyllä kai blogintekijällä on oikeus tehdä samasta templatesta yksi blogi arkiseen ja toinen ammatillisempaan käyttöön sopivaksi.

Niin on myös totuudenhaltija tehnyt, mutta on suuressa laupeudessaan säästänyt niitä jotka on tuomittu tuhoon, mutta antaa ikuisen armonsa loistaa niiden kasvoilla jotka on tehty kirkkautta varten.