4.5.2007

Ydin, voima ja puisto


Kirjailija Pasi Lampelan tulevaisuuden hankkeisiin kuuluu olla yksi neuloista, jotka puhkaisevat suomalaisen yhteiskunnan mytologisen kuplan.

Hän lienee samoilla jäljillä Kemppisen ja Jokisipilän kanssa? Kun sota vihdoin ja viimein on väistymässä kansaa yksilöivänä tekijänä, tilalle on tarjolla kieli.
Mutta jotta hyppy moderniin ei olisi liian raju, voisiko pehmentävänä vaihtoehtona käydä "yhdessä päättämisen perinne", päätöksentekojärjestelmä joka tuntee myös nimen "kolmikanta" tai "tammikuun kihlaus"? Vihreät kriitikot integroidaan siihen, kuten UKK teki kommareille.
Kun Ruotsissa pähkäillään, panee meillä tämä politiikan malli "Sampopankki" toimeksi: mitä vähemmän sopanhämmentäjiä sitä parempi.
Vihreän kullan roolin supistuessa Suomi voisi toimia Euroopan ydinvoiman tuottajana, eräänlaisena ydinvoimalapuistona, ja ruuhkaisen Euroopan sotaharjoitusmaastona.
Uutiset luetaan jo nyt valtakunnallisesta Voima-lehdestä ja iltaisin katsotaan YLE:n Voimala-ohjelmaa. Lipponen sopisi EU:n ydinvoimalapuiston maskotiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Bonnierin ristin ritarit

Kahden totalitarismin välienselvittelyn tuloksena on läntinen ajattelu päässyt irti ns. tekstin kahleista - kaikki mitä voidaan sanoa, vo...