Ketään ei jätetä

Sonkajärven "sentraalisantrana" vuosina 1956-79 toiminut Aino Eskelinen kirjoittaa eloisasti kokemuksistaan paikallislehti Miilussa (20.3.2013) Hän on aiheestakin närkästynyt siitä, että Niskavuori-leffoissa epäiltiin valtion puhelinkeskuksen hoitajan kuuntelevan puheluja.

Saattaa sitä toki esiintyä muuallakin ihmisten maailmassa, sillä kävin viime kesänä linja-autolla sukujuhlissa Jyväskylän takana. Sittemmin on sekä Anneli Jäätteenmäki että Mauri Pekkarinen kertonut Facebookissa matkustaneensa saman matkan bussilla, Pekkarinen Jyväskylästä Helsinkiin lauantai-illan juhlarientoihin tuntematon maalaismummo koiransa kanssa viereisellä penkillä.

Muistuupa myös mieleeni ettei Samppa-isäni pitänyt 60-luvun Sonkajärvellä äidin kirkkokuoroharrastuksesta - ehkä peläten, että sieltä jostakin ylhäältä annosteltaisiin parempaa tietoa.

Muutoksen aikoja tosiaan eletään

Ennen Talvivaaraa en olisi uskonut kansakoulun käyneiden kylien miesten kirjoittavan omalla nimellä lehteen rantojensa saastumista, enkä joku päivä näkeväni tv:n suorassa lähetyksessä Baba Lybeckin törkyilyä Paavo Lipposta kohtaan.

Saattaapa käydä niinkin että joudutaan perehtymään Saksassa 20-luvulla valtaan nousseen, alkujaan pienen vähemmistön, menettelytapoihin jos vertailla halutaan.

Jos heti lähtee, niin vielä ehtii

Tyhmempi voisi pitää Vappu Kaarenojaa tavallisena "kakkareportterina", mutta kun oikein pantiin vääntämään, niin mitä sieltä tulikaan, itse presidenttiehdokas! 

Voisi luulla, että matkan suuntaaminen Turkuun oli hyvinkin omaperäinen oivallus Vappu Kaarenojalta ellei häntä olisi käytetty kesällä 08 Paavo Lipposen ylöshuudossa sdp:n presidenttiehdokkaaksi. Silloin hänellä oli käytössään Helsingin Sanomat.

Alkukesällä -08 Vappu Kaarenoja oli toiminut Sara Malmbergin kanssa Iisalmen Sanomien kesäharjoittelijana. Nimi Kaarenoja tökkäsi silmään koska olin 70-luvulla nähnyt samannimisen naisopiskelijan pyörivän Hesassa legendaarisen runoilevan psykiatrin jengeissä.

Loppukritiikissään kesätoimittajat ihmettelivät miten jotkut ylipäätään asuvat sellaisessa paikassa kuin Iisalmi.

Mutta me suomenkieliset olemme yhä niin helposti vaikenevia, kun Herran taholta muistutellaan, vaikka Hän sattuikin nukkumaan kun Estonia upposi tai kun juutalaisia kaasutettiin.

Väkisin otettu

Suomi on ylpeä siitä että on tullut otetuksi väkisin.

Joka paikan Donnerin edustaman ns. Tartsan naislogiikan mukaan ruotsalainen Ruotsi on hienoa, samoin virolainen Viro, venäläinen Venäjä ja norjalainen Norja, mutta suomalainen Suomi on fasismia.

Mihin viiteryhmään Suomi haluaa kuulua, usein kysellään, eikä vastaaminen tunnu helpolta etenkään tänään kun suomalaiset elokuvaihmiset ovat itse palkinneet itsensä "Iron Sky" leffasta jossa löysivät natseja kuusta.

Kavaljeri karhunpesällä

Berlusconi, il cavaliere, sohaisi viikolla karhunpesää väittäessään Mussolinin tehneen oikein kun liittyi Hitlerin kanssa, koska muuten "natsit olisivat ottaneet meidät väkisin".
Kauhea selvittely siitä kuitenkin jälkikäteen syntyi, Suomessa oltiin siinä suhteessa viisaampia että osattiin välttyä pesänselvittelyltä, joten vastuuta tänäänkin kantaa Tuomioja, joskaan nimi ei ole Sakari, eikä Hetemäen Päiviö.

Se tehtiin, mikä voitiin

Seurakuntanuorten lehti vaihtoi kuosia, säilyttäen ajatustensa ytimen joka on syntynyt sodissa, vaikka moderni aika tarjoaa monia "ytimiä" joihin turvautumalla yksilö voi omien valintojensa kautta löytää itselleen uusia väyliä.

Citta aperta

Citta aperta
Rooma on avoin kaupunki, jonka viehätysvoima johtuu sen asukkaista. Se on sitä, että osaa kuulla myönteisen vastauksen vaikka ei olisi esittänyt selvää kysymystäkään.
Ruotsissa ajatellaan samalla tavalla, siellä jokainen erikseen ja kaikki yhdessä ovat individualisteja, icke nationalist.
Suomessa kaikki on natsionalist; teatteri ja kirjallisuus, Runeberg ja Klinge, sekä Kolbe ja Sofi.