Ihme ei tulekaan ylhäältä, vaan on sattuma tiellä

Kävellessäni viime helmikuussa Rooman kadulla näppäilin kännykän kieleksi italian. Sieltä tulee nyt ihmisen kokoisia elämänviisauksia. Näin on selvinnyt miksi jotkut pitävät yhtäältä suomalaista edestä ja ylhäältä annettua ajattelua ja toisaalta nykyitalialaista ihmisen mittakaavaa toistensa vastakohtina. Vatikaani on tietysti täysin eri maailma.

Silloin tällöin olen ottanut ylös FB:sta nykyitalialaisia päivän tiivistyksiä:

- Joskus et tarvitse ketään nostamaan sinua maasta, vaan jonkun makaamaan vierelläsi, kunnes pystyt nousemaan ylös.

- Rohkeudella pääset pitkälle, ystävällisyydellä pääset kaikkialle

- Joka hetki elämämme meillä on toinen jalka sadussa ja toinen kuilussa

- Älä unohda koskaan mistä olet tullut, puu ilman juuria kuolee

- Rumin paholainen maailmassa? kateellisten ihmisten myrkyllinen kieli

- Ne jotka osaavat, tekevät, ne jotka eivät osaa, opettavat

- He itkivät vähän, sitten he tottuivat siihen. Pelkuri, joka ihminen on, tottuu kaikkeen. (Fjodor Dostojevski)

- Opi rakastamaan itseäsi, koska elämän kohtaaminen sodassa itsesi kanssa on yksi pahimmista asioista, mitä voit tehdä

- Olemme kaikki samalla maapallolla, saman aluksen merimiehet, miksi sotia saman aluksen purjehtijat, sen sijaan, että pyörittäisivät aina eteenpäin purjeet tuulessa

- Siunattu on se, joka on oppinut ihailemaan, mutta ei kadehtimaan; seuraamaan, mutta ei jäljittelemään; ylistämään, mutta ei imartelemaan; johtamaan, mutta ei manipuloimaan.

- Tunsin joskus kaunaa, mutta nyt se ei tuntunut, joten jätin sen mieluummin muille ja pukeudun tyylikkääseen välinpitämättömyyteen.

- Poika voi ottaa isältään nenänsä ja silmänsä ja jopa älynsä, mutta ei sieluaan. Sielu on uusi, jokaisessa miehessä. (Herman Hesse)

-Viehätysvoimalla pääset eroon neljännestunnista. Sitten sinun on parempi tietää jotain. (H.J. Brown)

- Minkä kiellät, se alistaa sinut. Minkä hyväksyt, se muuttaa sinua. (Carl Jung)

- Älä pelkää sanoa mitä ajattelet, harvat ajattelevat, joten olet jo edellä

- Herkät pitävät valtavan tärkeänä yksityiskohtia, jotka opettavat enemmän muiden käyttäytymisestä, jotka yleensä pakenevat tavallisilta ihmisiltä. (S.Freund)

-Mitä korkeammalle nousemme, sitä pienemmiksi näytämme niille jotka eivät osaa lentää. (F.Nietzsche)

- Pahuus, kuten tyhmyys, tulisi jättää huomiotta, jos arvostelet niitä, annat vain lisää voimaa

- Me jokainen kävelemme pimeydessä ja jokaisen pitää oppia sytyttämään oma valonsa.

- Suuri virhe: uskoa itseesi enemmän kuin olet ja arvostaa itseäsi vähemmän kuin olet arvokas. (Goethe)

- Pidän yksinkertaisista ihmisistä, heistä, joilla ei ole jalustaa  jalkojen alla ja helppoja tuomioita hampaidensa välissä.

- Muutos tulee kirjoittamalla.

- Jokainen on filosofi omalla tavallaan 

Kyllä herroilta voi kuulla ikuisiakin totuuksia

 Kun rikkaat sotivat keskenään, köyhät kuolevat. - Jean Paul Sartre

Olympialaisten kultamitalitason urheilija Samppa Lajunen toimii nykyisin kiinteistösijoittajana jonka luxus-tason Maria-hotelli avautuu vielä tämän vuoden puolella Marian- ja Liisankadun kulmatalossa Helsingin Kruunuhaassa. Samassa talossa sijaitsi aikaisemmin valtionvirasto Maataloushallitus jonka palveluksessa olin teini-ikäisenä nelisen vuotta vahtimestarina käyden samaan aikaan iltaoppikoulua. Talonpoikaisäitini Sonkajärvellä oli nimeltään Helvi-Maria ja Samuli-isääni kutsuttiin Sampaksi.

Julkaisin kymmenisen vuotta sitten lapsuus- ja nuoruusvuosien kokemuksista BoD- kirjan ”Ole se muutos jota etsit” jonka lähetin suoraan Sonkajärvi-Vieremän paikallislehti Miilulle ja Iisalmen Sanomille. He riemastuivat ehkä liiankin näkyvästi. Tänään lehdet ovat osa Mediatalo Keskisuomalaista mm. Länsiväylän kanssa, jota toimittaa Riikka Purran puoliso.

Kirjassa hymyilen vanhoja hyviä aikoja muistelleille työtovereille jolloin vahtimestaritkin olivat ruotsinkielisiä sekä kaksikieliselle Hgin yliopistolle, jonka seinustan vierestä tallustin päivittäin kohti Valtion Iltaoppikoulua Kalevankadulla.

Valmistuin sittemmin ekonomiksi päästen kauppa- ja teollisuusministeriön virkaan. Niinä vuosina virastoissa kokeiltiin virastodemokratiaa, ja jotta ei pääsisi lentämään kovin nuorena liian korkealla, panivat kokeneemmat Kalervon polkemaan miinoja ministeriön yhteistyökomiteaan nokikkain renessanssiruhtinaan kanssa.
— Se, jolla on virka, ajattelee!, melskasi renessanssiruhtinas.
— Maalaisia ei ole varustettu suuria ajatuksia varten, siksi heillä ei ole juurikaan virkaa. Kansainvälisyys on ymmärrettävä oikein; se on niin pienestä kiinni suomalaisen onni. Varo pinnallista amerikkalaisuutta, sinun pitäisi saada kunnollinen nordisti-rokotus maailman humputuksia vastaan! Jos lähdet pois ja joskus palaat ministeriöön, älä rehvastele alkuperäisten joukossa. Et sinä kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua!
— Demokratiasta vouhotetaan joka paikassa mutta näissä hommissa se on illuusiota. Varo vetämästä johtopäätöksiä omin päin; etsi virkatöissäsi aina se jolla on asema, ja kunnioita häntä! Joka kolmas virkamies on tyhmä ja pitäisi erottaa välittömästi; kolmannes joutaisi panna takaisin kouluun, ja lopuille pitäisi antaa tuplapalkka. Heissä on toivoa. Jokaisen, joka aikoo menestyä virkauralla, on opittava kunnolla ruotsia! Ilman ruotsinkieltä olet kuin mopokuski ilman kypärää! Suomalainen on yhä se sama itäisestä laumasta vieroitettu sudenpentu, josta Topelius kirjoitti. Ei se mihinkään muutu.
— Ettei vaan olisi pikemmin laumaa johtavan alfauroksen kuononpäätä lipova nöyristelijä, mietti Kalervo, tai kaniini, jollaisesta Italo Calvino on kirjoittanut; vankeudessa kasvanut eläin, jonka vapaudenhalulta puuttuvat laajemmat horisontit.

Samppa Lajunen on kiertänyt maakuntia kertomassa uskonveljille muuttuneesta elämäntilanteestaan.

Jan Vapaavuori on lähes päivittäin HS:n kuvassa olympiakomitean pj:nä. 

Kansliapäällikkö Bror Wahlroos valisti meitä nuorempia ministeriön virkamiehiä Suomea johdettavan järjestöjen kautta, erityisesti urheiluseuroista käsin, ovatkohan huippu-urheilijat eniten riippuvaisia valtion rahoista?

Kirjallisia harjoituksia

Kirjoitin Rooma opettaa -kirjassani (BoD 2015) erään ranskalaisen 1700-luvun valistusfilosofin pitäneen rumien naisten hallitsemaa vähemmistöjen paratiisia pahimpana kuviteltavissa olevista hallintomuodoista.

Nyttemmin luin italialaisesta lehdestä läntisten sotien uhkaavan loppua, jos sosiaalidemokraatit eivät suostuisi ’turvallisuuskysymysten alisuorittajina’ kantamaan sotien raskasta perintöä.

Eikö Jussi Halla-aho tai Pekka Haavisto voisi olla Matti Vanhasen ja Erkki Tuomiojan veroinen ehdokas presidentin virkaan jos kansa haluaisikin valita monen EU-maan esimerkin mukaan muodollisen diplomaattisen edustajan, kuten Virossakin tehdään, sen sijaan että haluttaisiin yhä Lilliputiniaan yksi ajattelija venäläisillä prosenteilla 60-70%.

Journalistit voisivat oppia perustelemaan eikä kansasta tehtäisi tyhmää karjaa ja vapisevia otuksia.

Politiikassa viimeisen sanan sanoo pappi, vai Sixten Korkman?

Petteri Orpon hallituksen työssä Timo Soinin unelma alkaa toteutua: kristittyjen turvasatama rakenteilla. Valituista valituimpien Suomi. Siksi Soini vaikenee. Harmi vaan että nimenomaan uskonnoista riitely johtaa sotaan, niin Armenia vs. Azerbaidžan kuin myös Venäjä Ukrainassa.

Parempi olisi perustaa äidinkielen varaan. Ahvenanmaalla ja rannikkovyöhykkeellä synnytään, eletään ja kuollaan ruotsiksi ja sitä pitää kunnioittaa. Samoin sisämaassa suomeksi. Kulttuurilla on oma viehätysvoimansa, mutta se ei ole vientituote. Siksi nuoret repivät Suomessa toisiltaan 3000€/kpl skandinaavitakkeja.

Elämme EU-aikaa, Italiassa syntynyttä, kuinkas muuten, kulttuurihegemonian kritiikkinä. Ihmisen mittakaava ja oma kieli pätevät, täällä omaisuuserien halutaan kasvavan 'olikarkkisuvuille' ylhäältä ohjattuina.

Verenperintö on siirtynyt Pentikäisten suvussa 'jalkovälissä' yli kolmannen ja neljännenkin polven: Vilho, Juha, Mikael, Mari (Turun piispa Leppänen) ja Antti -  ihme ja kumma pillupoliisien klaanin korvien välissä.

Kunpa näkisi Greta Thunbergin hakevan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa myönnetyn prenikan, vai pyyhkäiseekö paikkojaan kuten muutkin ruotsalaisälyköt kuullessaan puhuttavan Suomesta?

Thunbergia Hesarissa kehunut kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä on toiminut Suomen Rooma instituutin johtajana, mutta antiiikia tutkivaa Villa Lantea johtaa tänään ummikkoruotsalainen joka tuskin hänkään kertoo suomenkielen 'pappi' -sanan juontuvan varhaiskreikan kastamista tarkoittavasta sanasta 'baptist' – samoin kuin italian paavi 'il Papa' ja englannin Pope. Kansan parissa työskentelevä 'kirkkoherra' on ruotsiksi 'präst', engl. 'priest' ja viroksi `preeter´, ja vain suomeksi pappi.

No joo, kävihän prinsessa Victoria Hankenilla. Ja Kepu sai puoluesihteeriksi Pohjois-Korea fanin. Nykyinen diktaattori Pjongjangissa on yhden ja saman kristittyjen klaanin jäsen kolmannessa polvessa maan isä Kim Il-Sungin jälkeläinen, kuten pohjoismaiden historian proffa Hgin yliopistossa. Veri raskaana velvoittaa. Harvinaisen onnistunut historia ilman rajoja, siellä myös Erkki Tuomioja.

Identiteetistä vähäsen

Nykyajatteleva ihminen on kaikki ja kokonainen, omien aistiensa havaintoihin luottava, muistaen ettei koskaan petä syntyperää, eikä unohda mitä on ollut. Elämä on matka, ja jos ei halua eksyä, on aina muistettava mistä on tullut – muidenkin kuin ”egensinniga” ahvenanmaalaisten ja rannikolla asuvien - ja ettei ole pudonnut jostakin ylhäältä.

Parhaimmat 'olokarkkimme', joiden esi-isät ovat saaneet elämäntaipaleelle `puhtaat kädet´ itse Kunkulta, tappelevat parhaillaan bolshevikkien veren tahrimien pahojen oligarkkien kanssa valtamedian taputtaessa likaisia käsiään.

Johtava väki Venäjällä kuuntelee patriarkka Kirilliä; Suomessa paikallisten olikarkkien edelläjuoksijat hamuavat rahaa vähemmistökieliseltä piilojumalalta (ja sitä myöten USA:lta); molemmissa maissa rajoitetaan alhaalta päin nousevaa kilpailua; hallitaan kateuden, ihmisluonteen kielteisen piirteen voimalla.

Jokaiselle ihmisarvoinen kohtelu

Julkaisin kymmenisen vuotta sitten Book on Demand- kirjani ”Ole se muutos jota etsit” jonka lähetin suoraan Sonkajärvi-Vieremän paikallislehti Miilulle ja Iisalmen Sanomille. He riemastuivat liiankin näkyvästi. Tänään lehdet ovat osa Mediatalo Keskisuomalaista mm. Länsiväylän kanssa, jota toimittaa Riikka Purran puoliso.

EK haki pian lehti-ilmoituksella "tulevaisuuteen katsojaa koska vastuunkantajat eivät aina tiedä mitä kansa ajattelee.” Palkkasivat Matti Apusen. En hakenut. Samoihin aikoihin Mikael Pentikäinen nimitettiin HS:n päätoimittajaksi, ja Mikael Jungner toimi Yle:n toimitusjohtajana.

Sauli Niinistö on eilen sanonut atomisodan uhkaavan jolloin kaikki loppuu … Manuela Bosco teki Sanna Marinille lähtiäislahjaksi ”Ole se muutos jonka näet (Gandhi)” nimisen maalauksen.

Olen näissä some-jutteluissa muistellut kymmenisen vuotiaana Ylä-Savossa kuulemaani isoveljen lausahdusta maalaisia kohdeltavan rasistisesti massana kuten mustia poikia Afrikassa.

Lehtikatsaus

Kaikenlaisen isäntien ja orjien välisen kanssakäynnin ymmärrettiin vaatineen antiikin ammoisina aikoinakin työn organisoitumista johtajan ja työntekijän suhteissa, mistä ihmisjärki ymmärrettävästi oli kehittynyt epäilemään kaiken pahan syntyneen silloin kun ensimmäisen kerran maapala aidattiin omistajan merkiksi, mistä Karl Marx kehitti mieliä kuohuttaneen teoriansa, joka pian osoittautui tuhoisaksi virheeksi bolshevikkien vallankumouksessa.

Kaikkea tällaista kulttuurihegemoniaa on tutkittu lähinnä Etelä-Euroopassa, läntisen ajattelun lähtösijoilla, mistä se on maahanmuuttajien mukana juurtunut myös Amerikkaan, mutta heikonlaisesti syrjäisistä syrjäisimpään Suomeen. Ehkä ajat parantuvat HS:n uuden päätoimittajan lupaillessa vilkasta kulttuurikeskustelua?

Sillä aikaa HS:n provokaatiotoimitus syventää ajatuksiaan uudella digilehdellä ”Elämä” nykyisen ”Ytimessä” lisäksi. HBL:stä kuullaan ihmisen yläpään ajatuksia, koska ei itse osata kieltä. Päätoimittaja Laura Saarikoski on käynyt Auschwitzissa lastensa kanssa todistamassa tapahtunutta.

Idän tyhjetessä, energialaitoksia nousee tuhka tiheään lännessä paikallispomojen nostaessa meheviä kokouspalkkioita, niin että kannattaako kysellä perään? Selviääkö mennessä ajassa, täysin erilaisissa oloissa syntyneistä teksteistä, vai kannattaisiko luottaa enemmän omien aistien havaintoihin?