Pyhänä instituutioista

(Hvitträsk - kansallinen istituutio)

Anneli Jäätteenmäen suureksi synniksi luettiin 2003 tasavallan presidentin instituution vetäminen jupakkaan. Kriisin huippuhetkien keskeinen vaikuttaja, nykyisin mm. Yle:n hallituksen jäsenenä tomiva, executive advisor Jouni Backman ainakin oli sitä mieltä, kuten muukin sosdem.johto.


Olisiko tässä selitystä myös Tarja Halosen äkilliselle mielenmuutokselle; sille miksi hänelle tuli niin äkillinen kiire turvata instituution asema ja hylätä naispääministeri, jonka kotona oli vieraillut parisen kuukautta aikaisemmin?

Lautakasajupakalla Yle yritti kaataa pääministerin instituution, on tuohtunut Matti Vanhanen todennut useampaan kertaan.

Olisiko mahdollista, että olemme yhä niin sanotusti lapsenuskoisia ja annamme jonkin näkymättömän käden ohjailla ajatuksiamme pitämällä instituutiota ihmistä tärkeämpänä?

Toinen jalka juoksuhaudassa

IS:n Sanna Ukkolaa taustoittanut sotahistorioitsija Markku Jokisipilä on profiloitunut omassa blogissaankin nimenomaan kaatamaan kaiken syyn Arto Merisalon niskaan, samalla kun Tapani Yli-Saunamäkeä on säästelty, kuten yleisemminkin mediassa.

Talvisodan aikaisen Tammikuun kihlauksen hengessä elävän HS:n inho keskustapoliitikkoja kohtaan heijastaa puolestaan lehden uskollisuutta EK-SAK valtablokille.
Mutta maailma on muuttunut ja Suomi siinä mukana.

Demokratialle, jota sanotaan myös ihmiskunnan kehittyneimmäksi hallintomuodoksi, on aina tarjolla vaihtoehto alkaa kulkea taaksepäin kohti harvainvaltaa. Nykyisin sitä edustaa puhtaimmillaan aikamme sotahuuto: rahaa, rahaa, rahaa!

Työnantajien ja työntekijöiden järjestöjen sopimusyhteiskunta SuomiFinland on henkisesti paljon lähempänä 1920-30 lukujen Italiaa, kuin HS:n pilkkaamaa Berlusconin Italiaa. Sitä ei hämärrä edes se tosiasia, että Italian hallitusta silloin edestä johtanut Il Duce oli lyhytkasvuinen.