HS:n Saska Saarikoski kirjoitti eilen samasta aiheesta kuin minä kaksi päivää aikaisemmin eräässä US-blogissa kysyessäni mistä mahtaa tulla ministereille avustajia avustajineen sekä Ylen aamulle asiantuntijoita?
Vastasin, että Mooses yliopistolta tietenkin, jokunen myös Aalto yliopistolta. Heitä pitääkin löytyä joka lähtöön ettei elävän työkansan ääni pääse esille. Saarikosken mielestä avustajan tehtävä toimii ponnahduslautana viestintätoimistojen hyville paikoille.
Paavo ”Mooses” Lipponen on ilmoittanut ettei Suomessa voi muuttua: kerran leimattu, aina leimattu. Hänen ihailijakseen tunnustautunut Timo Soini on opiskellut samassa laitoksessa kuin Lipponen. Toinen Lipposen opetuslapsi, työkansan toiveiden tulkki Matti Putkonen on lepyttänyt kansankielisen median.
Putkonen on ollut koko persuideologian nousun ajan tosilojaali omille nostajilleen. Nuorena demarina hänet tiedettiin ay-jyräksi joka mielellään oli ojentelemassa kättään kulttuurin omistajille demokraattisesti valittujen järjestöpomojen kainalon alta. Tämä liittyy laajemmin kysymykseen ns. kollaboraattoreista mikä on melkoisesti vaikuttanut sotien jälkeiseen työväen ajattelun kehitykseen Etelä-Euroopasta alkaen, ja minkä vuoksi demari on haukkumasana Italiassa.
Putkonen on ollut koko persuideologian nousun ajan tosilojaali omille nostajilleen. Nuorena demarina hänet tiedettiin ay-jyräksi joka mielellään oli ojentelemassa kättään kulttuurin omistajille demokraattisesti valittujen järjestöpomojen kainalon alta. Tämä liittyy laajemmin kysymykseen ns. kollaboraattoreista mikä on melkoisesti vaikuttanut sotien jälkeiseen työväen ajattelun kehitykseen Etelä-Euroopasta alkaen, ja minkä vuoksi demari on haukkumasana Italiassa.
Perinnöllisten oikeuksien siirtyminen sukupolvelta toiselle hallitsi pitkän aikaa läntisen ajattelun historiaa. Uskonnolla oli keskeinen rooli kuninkaallisten aseman tukena. Aateluus velvoittaa, kuulee joskus sanottavan meilläkin. Johtuneeko siitä, että maailman media, mutta ei Ruotsin, ilakoi Suomen ”naiset valtaan” vallankumouksesta?
Joskus 1990-luvun lopuilla tiedonpuutetta kokiessani luin Tikkurilan kirjastosta kaikki filosofiaa käsittelevät kirjat. Yksi mieleenpainuneista ajatuksista väitti etteivät naiset ole läntisen ajattelun historiassa keksineet yhtään ainoaa kirjoihin jäänyttä filosofista tai uskonnollista ideaa. Ajattelun rakenteiden muuttaminen pysyvästi vie näet tuhottomasti aikaa, ainakin vuosikymmeniä. Sinä aikana naisen äidilliset vaistot ovat pyrkinneet turvaamaan omille rintaperillisille kaikkea mahdollista hyvää näkyvässä olevassa todellisuudessa.
Sekä Juha Sipilän että Paavo Väyrysen ylilääkäritasoiset lapset pärjäävätkin ihan hyvin äidin varjellessa heitä karnevalistiselta politiikalta, jolle ovat uhranneet puolisonsa.
Vihreät toteuttavat naisellisen nöyrästi kulttuurinomistajan tahtoa. Eiköhän karvainen käsi pilkotakin viimeisen kansliapäällikkönimityksen valmistelun takaa! Miehet tietävät, ettei kova konkretia riitä vaan politiikassa tarvitaan myös unelmia, kuten Olof Palme sanoi.
Vihreät toteuttavat naisellisen nöyrästi kulttuurinomistajan tahtoa. Eiköhän karvainen käsi pilkotakin viimeisen kansliapäällikkönimityksen valmistelun takaa! Miehet tietävät, ettei kova konkretia riitä vaan politiikassa tarvitaan myös unelmia, kuten Olof Palme sanoi.
Korjaus: kyllä yksi naisen keksimä osittaisfilosofinen ajatus kirjoista löytyy, nimittäin Jean-Paul Sartren puoliso Simone de Beauvoir piti äidinkieltä yhtä merkittävänä persoonallisuutta määrittävänä tekijänä kuin sukupuolta. Hän kirjoittikin kolmannesta sukupuolesta.
