Savon Mafian paluu

Roomassa annettiin kotiläksyksi pohtia miksi suomalaisuus näyttäisi perustuvan jonkinlaiseen lahjontaan jossa titteleitä jaetaan hyville ja lätkitään leimoja pahoille. 

Miilu-lehti kertoi viikko-pari sitten legendaarisen Ponssen pitkänlinjan kansanmies Einari Vidgrenin opettajapoika Juhan tunnelmista `Vieremän oriyhdistyksen illoissa´ katsellessaan hyväntuulista yrittäjäväkeä maakunnallisissa yrittäjäjuhlissa Vieremällä. Ilta sisälsi yleistä juhlahumua, puheita ja palkintoja. Yksi palkituista oli myös Juha Vidgren itse, joka sai harvinaisen Suomen Yrittäjien yrittäjäristin suurristin.

Kymmenen vuotta sitten Savon Sanomat uutisoi 15.10.2011:

Epävirallinen heimo- ja edunvalvontajärjestö Savon Mafia kokoontui viidennelle salaiseksi luokitellulle smokki-illalliselle perjantai-iltana Helsinkiin. Ravintola Pörssissä maan poliittisia, taloudellisia, kulttuurisia ja urheilullisia asioita käsitteli peräti 150 Savossa asuvaa tai asunutta vaikuttajaa.

Smokki-illallisilla piällysmiesten pääpuheen piti pääministeri Jyrki Katainen (kok.). Toinen poliittinen raskaan sarjan puhuja oli SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen. Perinteisen Toisheimolaisten tervehdyksen toi hämäläistaustainen EVAn johtaja Matti Apunen.

Lasse Lehtisen isännöimillä Savon Mafian smokki-illallisilla oli toisella kerralla mukana ulkoministeri Alexander Stubb ja iltapalan siunaajana katolinen maallikkosaarnaaja Timo Soini. (kts. kirjani Rooma opettaa v.2015)

Posti-Telen palkollisena olin päässyt vuosikausia ennen SS:n juttua ulkomaille Linköpingiin virkamiesten ruotsinkielen kurssille johon sisältyi antoisa linja-autoreissu maaseudulle, jolla retkellä Antti Seppälä, suomalainen juristi ja sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, työuransa viimeisinä vuosina ulkomaalaisvaltuutettu, valisti savolaisenkin jotain oppivan kommentoidessani Ruotsin maisemassa yleisiä kyläkirkkoja rakennetun vuosisatojen kuluessa vauraiden tilallisten toimesta. Sekin siitä ns. pyhyydestä, jota Stora Enson monikulttuurinen konsernijohtaja Annica Bresky soveltaa, vaikka on täysin ruotsinkielinen, laskemalla kaikki laskutoimitukset kreikankielellä joka on hänen äidinkielensä.

Eukonkantoa Euroopan kartalla

”Animus in consulendo liber” NATO:n latinankielinen tunnuslause "ajatus kehittyy vapaasti pohdinnassa” kääntyi suomalaisugrilaisen kulttuurihenkilö Lennart Meren mietelmäksi ”Viro on "paikka" jossa vironkieli on turvassa, Ruotsi on "paikka" jossa ruotsinkieli on turvassa, Venäjä on "paikka" jossa venäjänkieli on turvassa jne.” 

Erästä toista virolaista valtiomiestä soveltaen suomalaiset ulkopoliitikot ihmevinkuvat ruotsinkielen turvasatamassa.

Koomikkoa haetaan parin vuoden päästä pidettävään vaaliin ehdolle. Hyvä olisi jos hiustöyhtö hurmaisi naisväkeä otsalla joka huolehtii valtion kassasta, vaikka ei viranhoitoon kuuluisikaan! Hyvä olis kans olla sellainen tohtorinhattu kun oli näytillä Rönkköjen sukuseuran kokouksessa Kuopion Rauhalahdessa 2008, ja onhan se järjestynyt Paavo Väyrysellekin Åbosta. Hän sai myös näytellä valtiomiesroolia Pohjantähden kesäteatterissaan Kekkosen ja Koiviston hahmojen kanssa. 

Näkemättömän silmän ja kuulemattoman korvan käsikirjoittamaa sirkusta koko suomalainen politiikka, mutta luottamus siihen maailman turvallisimpana sijoituskohteena halutaan taata. Kim Jong-un voisi tulla ihailemaan, eikä turvaisi toista kertaa luottopalloilija Dennis Rodmaniin sanansaattajana.

Kuuluisa usalainen koripalloilija Rodman on vieraillut useaan otteeseen Pohjois-Koreassa kutsuen maan johtajaa Kim Jong-unia ystäväkseen. Vuonna 2005 hän vieraili Sonkajärvellä eukonkannon MM- tapahtumassa kanadalaisen vedonlyöntiyhtiön pyrkiessä eukonkannon siivellä Euroopan markkinoille. 

Psykoterapiaa pikana

Epäilemättä Paavo Väyrysen siivellä hyvä asia pääsee helposti julkisuuteen.

1)  Julkaisin hänen US-blogissa eilen;

– Vaikuttajakiihdyttämö kurssitti Juha Sipilän aikaan nuorkeskustalaisia. Kokeneemmat puolueaktiivit opettivat nuorempia.

– Vastaamo muistetaan psykoterapian tarjoajana

– Mikkelin muistamo kertaa sotaa yhä uudelleen ”missä kuljimme kerran”

– Valmistamo nosti muutamassa vuodessa tuntemattoman naispoliitikon korviketuotantona huipulle

– Blogistania: turpeeseen sitomo

Valmistamossa nuorta harjataan tuotannon numerona, kiihdyttämössä ylilojaali työmyyrä voidellaan kollaboraattoriksi, sitomossa vapautta leikataan, muistamossa lisätään mielenpainoa, vastaamossa herätään ihmiseksi?

2) Yllättäen ja pyytämättä YLE kertoo tänään Tampereen ja Kuopion olevan vetovoimaisimpia kaupunkeja.

Tunnettu skribentti Jukka Seppinen on kirjoittanut US-blogissaan, että hänen ollessaan UM.n virassa Mauno Koiviston presidenttiaikana, siellä oli kiertänyt kirje jossa kiellettiin kirjoittamasta mitään Ranskasta. Mm. Jean-Paul Sartre ja Albert Camus kirjoittivat sodan jälkeen ihmisen kohtelusta totalitarismin pelinappulana. 

Jokainen on filosofi - Se on tehty!!

Yhä esiintyy uskonnollista hihhulismia johon voi perehtyä itäsuomalaisten maallikkosaarnaajien Paavo Ruotsalaisen ym. teksteissä. 

Kaipa haltuun ottoon ja suojaukseen voidaan soveltaa näitäkin somevälineitä, lupasihan persujen pappismies-puoluesihteeri järjestää Riikka Purran pääministeriksi. Tosin ajat ovat täysin toiset, minäkin täällä kirjoittelen vaikka isäni oli saanut käydä vain supistetun kansakoulun, joskin luki kirkollisten tekstien sijaan Maaseudun Tulevaisuutta ja Iisalmen Sanomia. 

Julkaisin kymmenisen vuotta sitten BoD- kirjan Ole se muutos jota etsit, ja heti kolahti! Ullakon sijaan lähetin ”puffin” kirjasta sekä Iisalmen Sanomille että Sonkajärvi-Vieremän paikallislehti Miilulle jotka kumpainenkin julkaisivat sen, jälkeenpäin ajatellen ehkä liiankin innokkaasti kehuen ”Rutakon poikaa maailmalla”.

2015 julkaisin toisen kirjani Rooma opettaa samalla tavalla omin luvin BoD- kirjana. Se sitten vaiettiiin tyystin. Siihen mennessä Miilu oli joutunut Iisalmen Sanomien haltuun ja molemmat Mediatalo Keskisuomalaiseen, kuten lukemattomien aluelehtien tavoin Hgin seudun paikallislehdet Länsiväylä, Helsingin Uutiset ja Vantaan Sanomat. Vitsiä koko sananvapaus tässä maassa. Näin sananvaltias paljastuu!

kts. lisää Viestintäkuplasta ja Unelmasta

- Näitä aamun välähdyksiä luen Google/Momentumin ruudulta:

”Ole se, joksi sinut luotiin, niin sytytät maailman tuleen.” St. Katariina Sienalainen

"Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki energiasi, ei taistella vanhaa vastaan, vaan rakentaa uutta.” Dan Millman

”Yritä mahdotonta näyttääksesi, että se voidaan tehdä.” Terry Fox

”Mitä kauemmin vatvomme onnettomuuksiamme, sitä suurempi on niiden voima vahingoittaa meitä.” Voltaire

"Ole rohkea. Ota riskejä, mikään ei voi korvata kokemusta". Paulo Coelho

”Mestareita ei tehdä kuntosalilla. Mestarit tehdään jostain, joka heillä on syvällä sisällään - halusta, unelmasta, visiosta." Muhammad Ali

Kollaboraattorimieli

Synnyin ja asuin murrosikäiseksi pienellä maatilalla YläSavossa. Meitä lapsia oli 12 ja muistaakseni pidimme itsestään selvyytenä ettemme naapureita tarkoituksellisesti häiritsisi kuten eivät hekään meitä häirinneet vaan perustivat sikalansa kauemmaksi.

Mutta kansainvälisissä suhteissa näyttää suomalaisilla olevan aivan eri tavat. Oletetaan että voitaisiin käyttäytyä Itä-Ukrainassa kuin siat vatukossa lainkaan huomioimatta naapuria.

Huomasin pitkän linjan ulkopoliitikko Erkki Tuomiojan julkaisseen taas kirjan – tässäkin kuussa. Hän kirjoittaa ”Venäjän narratiivista” samalla hehtaaripyssyllä kuin maapallon tulevaisuudesta edellisessä kirjassaan ”Säilyykö ihmiskunta”.

Tuomiojalaisten valituista valituimpien ideologia on taata suomalaisia miehiä juoksutettavan puskissa massana hörppäämässä välillä soppaa pakista.

Se että teknologia on täydellisesti mullistanut sodankäynnin drooneineen ei heitä hetkauta. Heidän kollaboraattorimieltään ei saa pahoittaa kertomalla miehiä kohdeltavan sotahevosina.

Mika Niikko näkyi myöntäneen jonkun seurakunta-ajoilta tutun järjestelleen Convoy-kampanjaa. Kesällä 2015 eduskunnan eteen koottiin parissa päivässä massiivinen ”Meillä on unelma” mielenosoitus. Siinäkin pyöritettiin muutamaa soinilaista mennen tullen.

Olisi ollut silloin kiva tietää ketkä saivat 10 000 ihmistä yhden viikonlopun aikana tiistaiksi eduskunnan eteen. Pääorganisaattoriksi mainittiin vihreä poliitikko Johanna Sumuvuori joka toimii tällä hetkellä ulkoministeri Pekka Haaviston valtiosihteerinä.

Nyttemmin olen henkilökohtaisesta kokemuksesta, siis kantapään kautta, oppinut seurakuntaverkostojen voiman tämän päivän Suomessa. Naiset!, ne naiset edellä, jos tervehdit kerrostalon pihaan muuttanutta venakkoa heilauttamalla hattuasi, voit olla varma että pihan naiset saattavat tapahtuman seurakunnan sielunpaimenen tietoon viimeistään seuraavan sunnuntain messuun mennessä.

Tämä liittyy ns. kollaboraattoriajatteluun, mihin olen viime aikoina perehtynyt Italian esimerkin pohjalta.

Tässä käytetään sellaisia sanamuotoja, joita Suomessa ei ole käytetty, ja tulevaisuus on se pyhin paikka, mitä meillä on. Se on signaali, jonka ääressä meidän pitää pysähtyä. Meidän pitää kantaa huolta siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, miten ihmisoikeuksia kunnioitetaan, millaiset pöytätavat on, mitä pyhimmissä saleissa saa sanoa.

Juuri nyt ei pysty sanomaan enempää, mutta asiaan pitää palata.

No, palasinkin heti. Kirjastoväki tuntee suomalaiset naiset, nuo joita näkee myös kirjakaupoissa ja messuilla. Eikö heissä piilekin halu tehdä palveluksia? Olla ihmisiä. Kokea itsensä tarvituiksi kun pyydetään seurakunnan nimissä eduskunnan eteen. Isänmaan nimeen.

Päivän anekdootti

'Haluatko miljonääriksi'- visailun vetäjäksi Amerikasta saapuva Antti Holma on kasvanut nuoruusvuotensa Sonkajärvellä -  kuten minäkin talollisen poikana aikaisemmalla vuosikymmenellä -  missä hänen isänsä toimi luterilaisen seurakunnan pappina. Sonkajärveläiset kuuluivat historiallisesti Iisalmen maaseurakuntaan, kunnes saivat oman seurakunnan 1920-luvulla.

Sekin lisättäköön että ministeri Annika Saarikko vierailee tulevana lauantaina Iisalmessa.

Minä ja Svenska dagen

Olin nuorena kauppa-ja teollisuusministerön virkamiehenä kuullut mainittavan Svenska dagenista kursaillen. Oliko siinä jotakin salattavaa? Silloin se jäi selvittämättä.

Tänä syksynä Jorma Melleri esitteli US-blogissaan Björn Wahlroosin uutta Barrikadeilta pankkimaailmaan kirjaa. Kommentoin punalippuja heilutelleen pojan saaneen aimo herätyksen isältään kansliapäällikkö Bror Wahlroosilta joka sai hänet järkiinsä ettei kaksikielisessä Suomessa tarvita mitään talouselämän rakenteiden kumoamista toisuskoisten järkiinnyttämiseksi, koska 'kommunaalinen' yhteisöllisyys on toteutunut 'älykkäiden' taikapiirissä Hankenilla. Siellä voi istua valmiiksi katettuun pöytään.

Marraskuun  Yle:n Svenska dagen-lähetyksessä Daniel Olinin haastattelemana Björn Wahlroos kehaisi agitprop-vuosiaan kenties elämänsä onnellisimmiksi - ohittaen Hankenin maininnatta.

Wikipedian mukaan Svenska dagenia vietetään nimenomaan Suomessa kuningas Kustaa Aadolf II kaaduttua Saksanmaalla uskonsodassa 6.11.1623.

Wikipedia kertoo myös sekä agitaation että propagandan olevan latinaa ja tarkoittavan suunnilleen samaa asiaa. Alkujaan katolinen kirkko oli kehittänyt propagandaa taistelemaan uskonpuhdistajia vastaan.

Miksi sitten kansan maaseurakunnan kirkkona tuntemaa kirkkoa on Iisalmessa virallisesti alettu kutsua Kustaa Aadolfin kirkoksi?, pohdin some-keskustelussa muutaman sukulaisen kanssa. Arvelimme savolaisten päässeen Kustaa Aadolfin joukoissa kokemuspiirinsä äärirajoille Saksassa tarvitsematta myöhemminkään pohtia sanojen syntyperiä.

Pian Olvi-säätiö myönsi Jyväskylän yliopistolle puoli miljoonaa euroa Ylä-Savon historian kirjoittamiseen.

Valheen jäljillä

Dissidentiksi kääntyneen Paavo Väyrysen toisinajattelijaveli Erkki Tuomiojan seuraajat FB:ssä odottelivat luvattuja webseminaarivideoita maanantaiaamun Stalinin suomalaisuhrien muistotilaisuudesta ja loppuviikon Milanon seminaarimatkalta.

Perinteisempi toisinajattelija Vaclav Havel piti EU:ta historian vakavimmin otettavana rauhanliikkeenä joka on kuninkaiden ja kirkon monisatavuotisen sotaliiton jälkeen syntynyt uudenlainen, maallinen hallintomuoto.

Havel kirjoittaa Carl Bildtin kirjahyllyssä säilyneessä kirjassa:

”Valtio, joka ei epäröi valehdella omille ihmisilleen, on haluton olemaan valehtelematta muille valtioille. Kaikesta tästä seuraa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on todellisen rauhan olennainen edellytys ja ainoa todellinen tae siitä. Kansalaisten ja kansakuntien luonnollisten oikeuksien tukahduttaminenei ei turvaa rauhaa, vaan uhkaa sitä. Kestävä rauha ja aseistariisunta voidaan saavuttaa vain vapaiden miesten toimesta. ”

Sonkajärveläisen blogissa: missä kuljimme kerran?

Kerätessäni aineistoa uuteen kirjaan huomasin presidentti Sauli Niinistön lausahduksen "kasakasta joka uhkaa viedä kaiken" sopivan ajallisesti yhteen kuin nappi otsaan

22.3.2014
Kirjoittelen turistin terveisiä Moskovasta maistellen  Pauligin kahvia  McDonald'sissa. Täällä on aurinkoinen rauha maassa, mitä nyt tv-kanavat pyörittävät vanhoja sotajuttuja kuten Suomessakin. Joskus suomenruotsalaiset kehuvat suomenkielen sopivuutta jumalanpalvelukseen.

Pääministeri Dimitri Medvedev on sanonut Venäjästä kehittyvän niin vetovoimaisen, että sitä tullaan kaikkialta katsomaan. Ainakin Donetskin alueen venäläiset haluavat Krimin perässä liittyä Venäjään. EU:n vetovoima perustuu omakielisten paikalliskulttuurien vapaaehtoiseen yhteistyöhön, Venäjän pikemmin yksikielisyyteen.

Parin päivän tarkastelu Moskovassa ruohonjuuritasolla panee hämmästelemään tahtia. Paikat kiiltävät ja kansa hymyilee, kerjäläisiä vähemmän kuin Helsingissä. Sotsin kisat saattoivat näyttää joidenkin ukrainalaisten silmissä turhan prameilta.

14.9. 2014
Kuopion piispa Jari Jolkkonen otti sunnuntaina Sonkajärvellä pitämänsä veteraanijuhlan puheen johdannoksi presidentti Mauno Koiviston vuonna 1944 sotamiehenä kirjoittamat sanat: ”Tilanne tuntuu nyt raskaammalta kuin koskaan Suomen historiassa. Toivokaa parasta ja rukoilkaa puolestamme.”
 -"Mikä on tilanne nyt Suomessa, Euroopassa ja maailmassa? jatkoi Jolkkonen. "Onko sotamies Mauno Koiviston huokaus 70 vuotta sitten saanut uutta ajankohtaisuutta?"

10.11.2014
Presidentti Sauli Niinistö sanoi tänään maanpuolustuskurssin avajaisissa “Eräs opettavainen venäläinen sananlasku kuuluu: ”kazak berjot što ploha ležit” eli ”kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni”.

Siinä on kaikki

Kommunistisessa Albaniassa kirjailija Ismail Kadare alkoi käydä hautajaisissa: vain siellä saattoi kuulla väärentämätöntä puhetta; muualla ilma oli täynnä valhetta, tilastoja kansantalouden ja koulutusjärjestelmän saavutuksista; ihmisiä pidettiin numeroina.

Tuli mieleeni kuunnellessani muistosanoja tädistäni Iisalmen kirkossa ja Lapinlahden seurakuntatalolla toissa lauantaina. Siellä oli todellisuuden tuntua, ei tarvinnut uhota, mitä nyt vähän vilkuiltiin toisten merkkivaatteita.

Tietoäffä

Journalistit ilman mielipiteitä ovat samanlaisia kuin savolaiset upseerit, joille oli luontainen taipumus esimiestensä palvomiseen epäjumaloimiseen saakka, kuten itämaakuntien kartoittamiseen 1700-luvun lopulla osallistunut Albrecht Ehrenström kuvaa tapaamiaan aseveljiä Matti Klingen uutuuskirjassa Iisalmen ruhtinaskunta.

Kun sitten Suomelle piti vuoden 1809 jälkeen keksiä oma identiteetti, se löytyi juuri tästä [kraftmanilaisesta] ajatusmaailmasta, jossa pietistinen köyhyyden ja yksinkertaisuuden kultti liittyi ahkeruuteen, suonraivaamiseen ja rukoilemiseen sekä poliittiseen lojaalisuuteen, päättelee puolestaan Klinge.

Eikös tuo päde tänäkin päivänä? Varsinkin suhtautumisessa tasavallan presidenttiin instituutiona? Hyväksytään, että parsitaan sukkia ja näytetään halpahallin kassi kädessä tavallisista tavallisimmalta, mutta samalla tehdään nöyrästi kaikki mitä globalisaation nimissä teollisuuden vienninedistämiseksi pyydetään?

Ken historiastaan kiinnostuu, lukee Matti Klingen massiivista uutuusteosta. Kirja palkitsee vaivannäön, joskin vaatii oravan ketteryyttä seurata professorin kiipeilyä säätyläistön sukupuiden oksilla meheviä käpyjä etsimässä ja hypähtelyä yhdestä puusta toisen oksistoon palatakseen pian pureskelemaan kesken jäänyttä herkkupalaa.

En osaa verrata Iisalmen ruhtinaskuntaa Erkki Tuomiojan Tietofinlandialla palkittuun kirjaan, jota en ole lukenut. Klinge on joka tapauksessa kirjoittanut todellisen tietoäffän pannessaan samoihin kansiin miltei koko Suomen 1800-luvun kulttuurihistorian.

Iisalmi joutuu ympäri maata ja välillä pitkin Eurooppaakin viilettävän matkan varrella ajoittain sivupysäkin rooliin. Porin seudullakin pistäydytään kuivattamassa Lattomeren soita ja setvitään säätyläissukujen vaiheita modernin prosessissa kun kyseessä siis oli ambivalenttinen utopia - uuteen, usein kaukaiseen paikkaan kohdistuvat kaksijakoiset tunteet, ”Arkadian” ja ”Barbarian” mielikuvien dynaaminen yhtäaikaisuuus.

Poikkeuksellisen mielenkiintoista tekstiä! Ihan vilpittömästi.

Hyvvee Joolua

Voe tokkiisa kun on mukavata joolun alla kirjottoo ja lukkee vähä raahankieltä; eehän savonmurre ies sovi vihanpittoon, vuan huastamalla asijat seleviää.

Vuoden aikana on paljon puhuttu Kuopiossakin vaikuttaneesta Snellmanista. Asiantuntija lukee hänestä vain koeteltujen ja moneen kertaan palkittujen tohtoreiden teoksia, ja on niiden orja. Sen sijaan diletantti voi löytää jotakin uutta. Minulle kävi niin, ties monennenko kerran, kun käteeni tarttui erään retkeilymajan kirjahyllystä neuvostopetroskoilaisen Eino Karhun kirja "Suomalaisen kirjallisuuden historia runonlaulajista 1800-luvun lopulle".

Selväkielistä puhetta Snellmanista: nuorena radikaali, mannermaisista uutuuksista kiinnostunut, ajassaan kiinni oleva. Sittemmin Snellmanille pantiin kuolaimet suuhun ja valjastettiin kiskomaan virallisen politiikan kivirekeä: jähmetettiin patsaaksi, jollaisena häntä nykyisin juhlitaan Bentleyn takapenkillä silinterihattu päässään pönöttävän Paavo Lipposen johdolla.

Mielenkiintoista kyllä, Matti Klinge on miltei kehaissut Karhun kirjaa "ideologisesta painolastistaan" huolimatta.

Bentleyn takapenkille en tunge Paavon, enkä hänen oman historian lehtorinsa Päivin, vierelle kinastelemaan tuliko kansakoulu Savon syrjäseuduille paremman väen sitä hyvää hyvyyttään kansalle järjestäessä, kuten Päivi on väitöskirjassaan esittänyt, vai tuliko siksi, että vaatimattominkin kansanluonne janosi hyödyllistä tietoa turvatakseen jälkeläisilleen ihmisarvoisemman elämän.

Mutta sormenheristelijät ovat taas diletanttien kimpussa Iisalmessa: kun edellisen katastrofin, Via Dolorosan (kärsimysnäytelmä, jota esitettiin kymmenisen vuotta paikallisin voimin pääsiäisen alla) miljoonavelat ovat vielä niskassa, yllytetään kansaa Sven Tuuvasta kertovaan "kansanoopperaan".

Paikallista rahoitusta vaaditaan satojatuhansia euroja, noin aluksi. "Oopperaa" suunnitellaan Koljonvirran taistelujen 200-vuotisjuhliin v.2009. Pitäisivät herrat kotkotuksensa tykönään.

Yks kirkko vain

Senkin uhalla, että riskeeraan hyvämaineisuuteni Helsingin herrojen silmissä, en malta olla kertomatta tämän aamun ahaa-elämyksestäni.

Iisalmen Sanomien nettilehden mielipiteissä viitataan paikkakunnalla sijaitsevaan Kustaa Aadolfin kirkkoon.

Olen aina luullut tuota kirkkoa, jossa mm. vanhin veljeni siunattiin viimeiselle matkalleen, kutsuttavan Iisalmen maaseurakunnan kirkoksi. Siispä tutkimaan. Googlasin esille linkin.

Ilmenee, että v.1627 valmistunut ensimmäinen kirkko paloi vuosisadan lopulla jolloin mm. tuhoutui ruotusotamiesten vaatteita, yksi lippu, ruutia, luoteja, miekkoja, musketteja ja joukko kirkon omaisuutta.

Hätäisesti kyhätyssä uudessa kirkossa eikä sakaristossakaan, ollut minkäänlaisia lämmityslaitteita ja kesäisin huonosti peitetyistä haudoista nousi harvan lattian läpi sietämätön löyhkä.

Ajan myötä kirkon permannon alla olevat haudat peitettiin mullalla, lujilla laudoilla ja tuohilla, jotta löyhkä ei häiritsisi seurakuntalaisia

Sekä ensimmäisen, että toisen kirkon aikana sai haudata maksua vastaan kirkon permannon alle...Rikollisia ei haudattu siunattuun kirkkomaahan, vaan kirkon pohjoispuolella olevaan paikkaan tai hautausmaan aidan ulkopuolelle. Myös kastamatta jäänyt lapsi, lapsivuoteeseen kuollut vaimo, veteen hukkunut tai itsemurhan tehnyt haudattiin hautausmaan ulkopuolelle. Nykyisen Vanhan kirkon läheisyydessä sijaitsee kirjailijoiden Juhani Ahon, Kauppis- Heikin ja Eino Säisän haudat.

Hautapaikan myyminen kirkon lattian alta lopetettiin joskus 1800-luvulle tultaessa. Raha siis kiuluun kilahti ja sielu taivaaseen vilahti syrjäisessä Savossa vielä kolmesataa vuotta Lutherin jälkeen.