Ilon ja riemun muurilla

Vanhempi mies harppoi pääkumarassa autiolla Erottajan aukiolla pysähtyen välillä huokailemaan "maailman toimivin kaupunki!, myös Hakaniemeen, toimiva kaupunki!"

Taisi olla Björn Wahlroos joka ideoi -90 luvulla Maailman rauhanpatsaan paikalle Hakaniemeen Pörssin sivukonttoria, vai oliko Mikael Jungner, kyseisen patsaan tervaaja-höyhentäjä? Mikael on miehen nimi joka johtuu Raamatunarkkienkeli Mikaelin nimestä, joka on hepreaa ja merkitsee ”Kuka on Jumalan kaltainen?”

Paavo Lipponen, Erkki Tuomioja, Pekka Korpinen, Osmo Soininvaara, Anni Sinnemäki, Jan Vapaavuori. Vaikutusvaltaisia kaupunkirakentamisen palvelijoita, yhteistoimintahenkilöitä, kollaboraattoreita. Työ tekijänsä vapauttaa, etenkin työn antajan.

Ei mikään YIT- menninkäinen ehdi itse haalia kaikkea suurta rakennettavaa, vaan virkamiehet alkavat vapaasti juosta vuoren luo. Niin rakentuu totalitarismi.

Ilmapiiri todellakin muistuttaa Orwellin 1984 maailmaa, jossa vallaĺle riitti vasta kun päähenkilö toisinajattelija Smith oli "muokattu" sellaiseen tilaan, että hän rakasti Isoaveljeä. Ei muisteta, että demokratia ja sananvapaus tarkoittaa oikeutta ajatella "väärin", kuohuttavasti ja loukkaavasti.

Ollaanko siirtymässä kulmunismiin?,  kuten somessa on arveltu. Lapsen oloiset naiset puhuvat ihmisten yläpuolella, kuin viittä kieltä taitavat simultaanitulkit.

Mitä tapahtuu todella?

”Kaksi maata, yksi tulevaisuus”. Edes Stalin ei pystynyt sulattamaan kansoja pötsissään, mutta täällä kyllä sulaa kansanpörssissä. Et ole mitään, jos et ole mukana metsäyhtiöiden hommissa – osakkeenomistajana.

Stalinin pötsiä ovat kehottaneet tonkimaan Unto Hämäläisen ja Timo Vihavaisen jälkeen samana sunnuntaina sekä Sauli Niinistö että Antti Rinne.

Kenraalitason strateginen ajattelu tähtää huomion harhauttamiseen pois todellisesta kohteesta. Puhuvat helikopteriperspektiivistä kiepauttaessaan omalla koneella Naantalin taivaalla. Marxilaiset puhuvat oopiumista kansalle.

Korneista mielleyhtymistä älyn aateliin

Nykyranskalainen sanoo vallan ilmenevän kielessä, diskursseissa, ihmisten arkipäivän puheissa ja askareissa, tunnelmissa ja unelmissa.

Arkkipiispa John Vikström varoitteli aikoinaan suomalaisia hullaantumasta ranskalaiseen, koska sieltä on hyvän ohella myös moni paha lähtöisin, revoluutiot sun muut valistuksen veljeys, vapaus ja tasa-arvo ihanteet joiden myötä aateli on menettänyt erioikeutensa, paitsi vääräleukojen mukaan kielellisen eriytyisyytensä näillä main.

Mennessään suuryritysmaailmaan Björn Wahlroos sai kodikseen Armfeltin aateliskartanon Halikossa. Maan hopeaseppien sanottiin olevan silloin kiiinni Halikossa. Nyt Wahlroos on eläköitynyt pysyvästi Tukholmaan eivätkä kaikesta päätellen lapsetkaan viihdy kartanolla vaan ovat asettuneet Englantiin kuten myös myhäilevän Tarja Halosen  Anna-tytär, lapsi maailman onnellisimmasta maasta.
Paljon kärsimään joutuneen äidin onnea nähdä lapsensa pelastuvan jo täällä maan päällä.

Niin kornilta vertaukselta kuin saattaakin kuulostaa Hitler pyrki lahjoittamaan Puolasta valloittamiaan kartanoita kenraaleilleen sementoidakseen läntisen valloitusretken laajennustulokset idässä pysyviksi, mutta ainakaan kenraali Guderian ei lahjoitusta ottanut vastaan.

Nyttemmin kansainvälisyys kiinnostaa rajojansa rikkovia, uusia maailmoja suunnittelevia nuoria ilman imperialistisia taka-ajatuksia, joten Google laajentaa Suomessa kunnioittaen paikalliskulttuurien elinvoimaa.

Kokoomus diskursseissa

"Urbi et orbi”, puhuu paavi. Urbi tarkoittaa urbaaneja kaupunkilaisia, urpilaisia; orbi orpolaisia, maalaisia. Petteri Orpo, opettajan poika, on perehdytetty metsänomistajien ja maalaisten asioihin maatalousministerinä. Jutta Urpilaisella on jo hyvä virka opettajana.

Valta on kielessä, diskursseissa, sanovat Ranskassa. Ihmisten arkipäivän puheissa ja askareissa, tunnelmissa ja unelmissa. Arkkipiispa John Vikström varoitteli suomalaisia hullaantumasta ranskalaiseen, koska sieltä on hyvän ohella myös moni paha lähtöisin, revoluutiot sun muut, paitsi vääräleukojen mukaan kielellisen eriytyisyytensä näillä main.

Jossain määrin SF-malli muistuttaa pohjoiskorealaista jossa valta periytyy ”veri on vettä sakeampaa” periaatteella suvun parissa, nyt on kolmas polvi menossa Sveitsissä opiskelleen Kim Jong-Unin aikana.

Sitran tapauksessa asia on hoidettu asettamalla Jyrki Kataisen vastaehdokkaaksi professori Markku Wilenius, Rooman klubin tulevaisuusproffa Turusta jonka isä on toiminut hänkin ylärakenteen professoritöissä.

Keskustan johtajan valintaan valmistauduttiin hyvissä ajoin ohjaamalla ehdolle kaksi ministerituttua.

Sopupeli johtaa lopulta totalitarismiin. Ei mikään YIT itse ehdi haalia jokapaikan töitä, vaan virkamiehet alkavat vapaasti juosta vuoren luo!

Kiintoisa alustus Ari Alsiolla US-blogissaan kokoomuksen uudesta puoluesihteeristä, kiitos siitä. Itse asia näyttää pahemmalta. Kristiina Kokko on koulutukseltaan pappi, siis portinvartija valitsemassa valituimpia. Turvaamassa palveluja ylemmälleen. Niin Suomi-Finland toimii, politiikaksi kutsutuissa organisaatioissa yksi kussakin saa ajatella julkisesti, siis johtaa: valtiolaivassa on yksi huippusuosittu ajattelija; keskustassa Seppo Kääriäinen ilahtui puolueen ollessa valitsemassa Juha Sipilää, että saavat sen yhden joka ajattelee.

Leonardo da Vincin tukena saattoi ahertaa isokin avustajakunta oppilaita, mutta historian kirjat mainitsevat vain hänen suosijansa Milanon ruhtinaan.

Nykyisin italialaiset sanovat jokaisen olevan filosofi. Uskon siihen, Vatikaani on eri maata, kuten Turku meillä.

Kaksi maata, yksi tulevaisuus

Vain äärijuutalaiset ja Suomen omistajat kaivertavat tulevaisuuslauseitaan kiveen.

Matti Apunen ei kirjoita John Vikströmille tai Sixten Korkmanille. Luottamus. Korkmanilainen Osmo Soininvaara pitää pistoolia valmiudessa hallituksen ohimolle.

Voisiko kansankielistä kulttuuria uhata hiljainen näivettyminen elävältä? Vaikea uskoa että  häikäilemätön hanke pienempien pään menoksi olisi enää nykymaailmassa mahdollinen, mutta täytyy kuitenkin tiedostaa että edelleen on monenkeskeistä yhteistyöjärjestelmää halveksivia toimijoita jotka voivat olla valmiita sellaiseenkin toimintaan.

Hallitusohjelmasta ei löydy Turusta mainintaa Suomen Vatikaanina, vaikka somessa on viikonloppuna sen suuntaista väitetty, sen sijaan Turusta kaavaillaan EU:lle uusi Arctic Centre.

Kaksi maata, yksi tulevaisuus. Toisessa kaksi kieltä yksi mieli, siksi kusi sukassa; toisessa yksi kieli sata mieltä, siksi diskuteerataan.

Tyhmyyteen auttaa kun ymmärtää Suomi-Finlandin mallin uniikin laadun: vain täällä muutaman prosentin vähemmistön kieli on kansalliskieli. En tosin tiedä miten hallinto toimii eri afrikoiden viidakoissa, puhun läntiseksi sanotusta ajattelusta.

Marx pitäisi kirjoittaa uudestaan. Työväen eliittivalta ei toteutunut kieltämällä yksityisomistus. Eliitin valta voikin toteutua ”kulmunismissa johtokuntatasolla” kieliperusteella. Kaikki eivät haluakaan olla demokraatteja, vaan jotkut aina valituista valituimpia ajattelijoita ajattelemassa toisten puolesta.

Uusi ajatus aamun koitossa

Sixten Korkmanin pyynnöstä Antti Rinne kutsui Suomen talousdiktaattori Martti Hetemäen kesken hallitusneuvottelujen Säätytalolle, koska tarvittiin laskutaitoinen paikalle. Kalliot halkeilevat ja vuoret järkkyvät jos hänen asemaansa epäillään.

Maalla tiedetään miten käy, jos talonpito annetaan akoille. Käy kuten suomenkieliselle medialle, jolle valitaan johdonmukaisesti päätoimittajaksi naisia. Länsimainen ajattelun historia on miesten. Epäkohta  korjataan lopettamalla ajattelu. Asetutaan eläinten tasolle. Se hallitsee mitä jalkojen välissä. Miehetkin, mutta vain he myöntävät.

Ranskan presidentti Macron suunnittelee uutta Eurooppaa, katsotaan miten äijän käy.

Meidän äijäfeministit haluavat EU:n kurittavan Unkaria yhteisten sääntojen rikkomisesta. Tämän aamun italialaiset lehdet riemuitsevat pääministeri Conten sopineen EU:n uuden johtaja von der Leyenin kanssa EU:n alkavan kurittamaan ankaralla kädellä niitä jäsenmaita jotka eivät osallistu maahanmuuttajien vastaanottamiseen. Kiristysvälineenä taakan jakamisesta kieltäytyviä kohtaan käytettäisiin EU:n talousruuvia, sitä samaa jolla Tytti Tuppurainen uhkaa Unkaria.

Eipä muuten ole ennen tullut mieleenkään miten läheltä "äijäfeminismi" liippaa omaa kohtaloani. Nimittäin isäni Punapellon Samppa Sonkajärvellä ehti 12 lapsen isäksi kahdessa avioliitossa. Häntä pidettiin eläväisenä, ehkäpä naisiin menevänä äijäfeministinä jonka kanssa oli mukava turista sotamuistoja Kamusen kuppilassa.Taisivat pitäjän pelimiehet höynäättääkin koskapa perinteinen talonpoikaistila meni hiljalleen vasaran alle. Minä olin nuorimpana poikana asennoitumassa tilan jatkajaksi, kunnes 16 täytettyäni tulin junalla Helsinkiin ja iltakouluun juoksupojan työn ohella jollaisen olin nuorisotyönvälityksestä eka päivinä saanut valtiovarainministeriön osastosta Ostrobotnian ylimmässä kerroksessa!

Mitähän me tästäkin opimme

Tuon yhteiskunnan todellisen sairauden ydin ei ollutkaan varsinaisesti (salainen) sensuuri, vaan se ideologia, jonka mukaan julkinen sana oli ehdottomasti pidettävä joissakin tiukoissa rajoissa, joko kirjoittajien itsensä toimesta tai sitten oikein ajattelevien aktivistien avulla. (Timo Vihavainen)

Opimme kysymään miksi suomenkieliseen mediaan johdonmukaisesti palkataan päätoimittajiksi naisia. Koska länsimainen ajattelun historia on miesten. Se korjataan lopettamalla ajattelu. Asetutaan eläinten tasolle. Se hallitsee mitä jalkojen välissä. Miehetkin, mutta vain he myöntävät.

Opimme kysymään miksi Suomi on ainoa maa jossa muutaman prosentin vähemmistön kieli on kansalliskieli. Asetutaan aina heikomman puolelle, sanoo Antti Rinne. 

Ollaan läntisen ajattelun ytimessä. Kommunistit sanoivat olevansa heikomman puolella. Se johti köriläiden diktatuuriin. Kommunismi kehitettiin lännen yliopistoissa.

No, sattuuhan sitä, tekeville

Hesarin kerrotaan saaneen uuden kulttuurista vastaavan päätoimittajan, Anu Ubaud'in.

HS:n tietosivun mukaan ylemmän tason nimityksistä vastaavana Sanoman toimitusjohtajana on toiminut hollantilainen Susan Duinhoven lokakuun 2015 alusta lähtien.

Koska sekä Vieremä - Sonkajärven paikallislehti Miilu että Iisalmen Sanomat olivat kirjoittaneet kivasti ensimmäisestä kirjastani "Ole se muutos jota etsit" 2010, lähetin molemmille tuliterän kappaleen “Rooma opettaa” kirjastani kesäkuussa 2015, mutta sen sijaan että olisivat siitä edes maininneet, Miilu alkoi julkaista Hollannissa asuvan vieremäläislähtöisen Auli Snikkersin kolumneja.

Kirjassa kerron saaneeni Roomassa kotimatkallle paljon ajateltavaa hollantilaiselta työkaverilta Theodore van Plujm’lta.

Kirjoitan myös kulttuurihegemonian näkymättömän käden ohjanneen Suomen historian rikkaimman suvun pojat pelastamaan kansallisen kulttuurin kivijalkoja: Antti Herlin sai Aatos Erkon orvoksi jättämän Sanoma Oy:n, Niklas Herlin perinteikkään Uuden Suomen nimen ja Ilkka Herlin Suomenlahden rantojen suojelun joiden kauneudesta Jacob Söderman on sanonut ettei niitä millään kunnallisjärjestön päätöksellä ole saatu aikaan.

Kansankapitalismia

Postin hallituksen puheenjohtaja Markku Pohjola on pankkimaailmasta eläköitynyt aktiivinen metsätalousyrittäjä. Hallintoneuvoston puheenjohtaja Markku Rossin suhde miespuoliseen kumppaniinsa tuotiin herkistellen julkisuuteen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Erään metsäteollisuussuvun pitkäaikainen palkkajohtaja on naimisissa presidentti Mauno Koiviston tyttären kanssa. Matti "tuppilauta" Vanhanen on nähty presidentin linnassa sahateollisuusperijättären kanssa.

Halujen herran hallintoa, sanoisi muuan 1700-luvun ranskalainen valistusfilosofi. 

Kaikki metsässä, ei mitään ilman metsää, kaikki metsän puolesta, sanoo virallinen Suomi. 

Muistamme "yhteisen työn jatkumisen" karkottaneen Andrei Saharovin kotiarestiin Gorkin kaupunkiin, koska hän järjestelmän eliitin jäsenenä oli saanut kaikkea hyvää ja kaunista, mutta oli alkanut  ajatella omilla aivoillaan. Pois silmistä, pois mielestä.

Dosentti Arto Luukkanen muistaa ek-vaalien ehdokasasettelun tunnelmat 2015. Hän oli vähän aikaisemmin rohkaissut mielensä yliopistolla ilmoittaen julkisesti ryhtyneensä perussuomalaiseksi. Siihen aikaan se ei ollut helppo juttu, sen ymmärsi ulkopuolinenkin.

Minä, joka olin liittynyt sympatiatekona Anneli Jäätteenmäkeä kohtaan Tapiolaan keskustaseuraan noin 2005, ilmaisin Arton US-blogissa sunnuntai-iltana kiinnostusta keskustan viimeiseen Uudellamaalla avoinna olevaan ehdokaspaikkaan. Seuraavana päivänä Juha Sipilä kutsui Anne Bernerin listoilleen täyttämään tuon avoinna olleen paikan.

Viime syksynä HS:n päätoimittaja Kaius Niemi ojensi CMI-seniori Martti Ahtisaarelle villapaidan johon oli kuvioitu putoavia pommeja. En malttanut olla kommentoimasta somessa "kultaisia pommeja sisällissodalle, hopeisia talvisodalle, pronssia jatkosodalle".

Kohta CMI- juniori Hussein Al-Taee nimettiin SDP:n ehdokkaaksi 2019 ek-vaaleihin Uudenmaan piiriin. En toki ollut kuullutkaan hänestä koskaan, joten en osaa arvioida miten  hän oli ansainnut Tarja Halosen ja Paavo Lipposen nimet ensimmäisinä tukijalistalleen.