Kenties johtuen siitä että Lasse Lehtinen muisteli Seppo Hovin kanssa tv1:ssä prime time-ajalla 1960-lukua, googletin ”Tamminiemen lastenkutsut”, josta sometettiin marraskuussa eräissä Uusi Suomi blogeissa. Kävi ilmi, että Risto Uimonen on aiheesta Kalevaan kirjoittanut, mutta eipä näy mainintaa kuuluiko Jörn Donner kutsuttuihin.
Kirjoitin silloin, että läntinen ajattelu on kehittynyt paradoksaalisesti marxilaisuuden itsemurhana niin kutsutun eurokommunismin myötä kun Etelä-Euroopan antifasistit ymmärsivät erota Moskovan talousdeterminismistä pitäen kansan paikallisia identiteettejä tärkeimpänä kuin taloutta. Rikasta kultturiperintöä esittellessään firenzeläiset saattavat arvostaa Brysselin byrokraatteja enemmän kuin Rooman. Tuohon aikaan Erkki Tuomioja, Claes Andersson, Pekka Herlin, Paavo Lipponen etc. sidottiiin turpeeseen Tamminiemen saunan lauteilla isännän ollessa vieraidensa tapaan kulttuurin omistajan ohjauksessa. Mukana ollut työmies Matti Ahde sai suunnitella itselleen valtiomiestason hautajaiset Maserati kyydissä. Valituista valituimpien rössypottuporukkaa.
En tunne brittien ajattelua niinkään kuin Vaclav Havelin, joka kutsui EU:ta historian vakavammin otettavaksi rauhanliikkeeksi koska se on Eurooppaa vuosisatoja hallineen kuninkaan ja kirkon sotaisen liiton jälkeen syntynyt täysin uudenlainen maallinen hallintomuoto.
