Kuoleeko sotaromaani teollisen aikakauden mukana? Teollistettu tappaminen vaati tehtaita takomaan panssareita, pommeja; ääripäänä polttouuneja irrottamaan sielu ruumiista, hiukset ja muut arvoesineet kerättiin kierrätykseen. Tiedonhallinta oli keskitetty niin NL:ssa kuin Natsi-Saksassakin. Kirjoja poltettiin roviolla. Kännykällä, netillä, digiboxilla ja iPodilla käydään ihan erilaisia "sotia". Ei venäläinen kansanihminen tahdo sotaa sen enempää kuin suomalainenkaan. Hyvästit sodille! Huolehditaan, että demokratia, 1900-luvun kauheuksien tuhkasta noussut arvokkain perintö syvenee ja laajenee. Mutt eEivät kuole kustantajat eivätkä kirjakaupat hevin Suomesta.
Kirjastokorvaukset ja säätiöt pitävät omistaan huolta, mutta divarit kituvat.
Postiluukusta kolahtaneessa uunituoreessa Vartti-ilmaislehdessä sanotaan, että klassikot eivät enää keräilijöitä kiinnosta.
Nyt halutaan uudempia kirjoja, joista tosifaneilla ei ole varaa maksaa kirjakauppojen kiskomia hintoja.
Antikvariaatteja kiertää enää yksi parikymppinen sotakirjojen etsijä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti