Itsenäisyyden 100-vuotispäivänä Muisti-säätiö sementoi sotia, kirjallisuus heikoilla.
Italiassa paikallisuus on sitä mikä oli säilynyt läpi sotien tulimerestä elävänä teorioiden tuhouduttua, kylien kansan oma vuosituhantinen kieli.
Virallisesta menosta "sönköttäjiä" kasattaviksi, kestääkö rahatalous, Murto. Kosto. Ei anteeksiantoa. Jos ei kelpaa voi äänestää jaloillaan.
Puolueilta maahanmuuttajille ovia vallankäyttöön. Kokoomuksen listoille jokunen etteivät ihmettelisi Espoon parturit miten ruotsinkielisille parhaat paikat aina vaan? Työmailla kymmenisen vuotta urakoissa yötä myöten ulkolaisten työtovereiden kanssa kreikkalainen Stelios ihmemaassa, palannut kotiinsa.
Nuijasodassa suomenkieliset oli nuijittu 1500-luvulla haaveistaan luoda omakielinen luterilaisuus, itäsuomalaisten tyrmäys kaikki purtuna koominen show eduskunnassa. Säälittävää ja surkeaa. Ulkomaille mennään valio/kunnittain, ei ole suomalainen yksin.
Raskas nuijasota, näkymätön käsi pois olkapäiltä, Italo Calvinon keveys.
Isommassa kuvassa viime vuosi oli muutenkin jykevä: Suomi liittyi Natoon, Venäjä suljettiin pois suomalaisesta elämänmenosta ja Charles kruunattiin kuninkaaksi Isossa-Britanniassa komein kirkonmenoin, joita ruodittiin pitkään. (kirkollinen Kotimaa-lehti)
Syytä pelätä, pelko saa liikkeelle, ei kaasuteta, mannermaalla aistit herkkänä.
