Ernest Hemingway oli itse asiassa vakuuttunut siitä, että teoksen rakenteen perusperiaate oli "näytä, älä kerro", jossa kirjoittajan ei tarvitse selittää, mitä tapahtuu, jolloin hän teki proosastaan melko ytimekästä ja oleellista.
Sen sijaan, että kirjailija olisi antanut tilaa loputtomille kuvauksille, kuten hänen kollegoidensa teoksissa usein tapahtui, hän piti parempana lyhyitä, itsekkäitä lauseita ja keskittyi hahmojen konkreettisiin tekoihin ja intensiivisiin dialogeihin. Lähestymistavallaan kirjoittaja ei olisi seurannut lukijaa todellisuuden tulkinnassa: päinvastoin hän olisi antanut teoksensa omaksuneiden tulkita tosiasioita oman näkökulmansa mukaan. Tämä oli luultavasti yksi hänen kertomuksensa tärkeimmistä vahvuuksista sekä se, mikä ansaitsi hänelle menestystä ja arvostusta, joka jatkuu nykyään yli 60 vuotta hänen kuolemansa jälkeen
Proosateoksia, jotka kirjailijalla oli mahdollisuus saada valmiiksi elinaikanaan, oli yhteensä 12: vanhan Santiagon seikkailuihin keskittyneen "Vanhus ja meri" romaanin lisäksi kuuluisimpien kirjoitusten joukossa on myös 'Kenelle kellot soivat'. Epäilemättä tarina hänen alter egostaan Robert Jordanista ja hänen kidutuksistaan Espanjan sisällissodan aikana republikaanien kansanarmeijan rinnalla. Kansainväliset kriitikot pitävät näitä kahta yhdessä "Aurinko nousee taas" (tarina Pariisissa asuvasta ystäväryhmästä) kanssa hänen kaikkien aikojen parhaimpina teoksina. Jälkimmäinen, hänen todellinen kirjallinen debyyttinsä, esitti jo joitakin teemoja, joita hänen myöhemmissä teoksissaan tutkittaisiin syvällisesti, kuten rakkaus erityisiin ja eksoottisiin paikkoihin ja kiehtovuus tietyntyyppiseen väkivaltaan, joka korostaa rohkeutta, mutta samalla sen päähenkilöiden toveruus. Mutta hänen kirjallinen sitoutumisensa ei todellakaan rajoittunut pelkästään proosaan. Journalistisen toimintansa lisäksi Hemingway oli myös arvostettu novellien ja runojen kirjoittaja (kokoelma '88 runoja on tästä näkökulmasta vertauskuvallinen).
Italialaisesta nettijulkaisusta Hemingwayn syntymän 125-vuotispäivän 21.7.1899 muistoksi.
