Viime aikojen näyttävimmät kivirautapatsaat on pystytetty Martti Ahtisaarelle ja Mauno Koivistolle, kahdelle kivikovalle antikommunistille, vaikka läntisen ajattelun kehityksen suuret nimet, kuten Albert Camus ja Antonio Gramsci, olivat ainakin jossakin kohtaa elämäänsä julkikommunisteja.
Nojataan titteleihin, vaikka uusi syntyy paikaltaan liikkuvien yksilöiden omien aistien havainnoista. Thomas Zilliacus saa Hesarissa lämpimät otsikot, koska toimituksessa nimeen on totuttu.
90-luvulla presidentti Koiviston kutsusta tunnettu toisinajattelija Vaclav Havel pistäytyi Suomessa antaen muutaman haastattelun, joista tämän yhden julkaisi vain paperilehti Uusi Suomi: ”länsi Euroopan kääntyminen rauhan saarekkeeksi johtuu kansojen ottamisesta vallan omiin käsiinsä maanosaa vuosisatoja raunioittaneelta valtiokirkon ja kuninkaan sotaisalta liitolta. EU on aivan uudenlainen maallinen hallintomuoto.”
Eikä synny sotaa ilman uskontoa. Entä vapaakaupan Suomi? Maa täyttyy ns. halpahalleilla. On Tokmanni, on Rusta, on Jula, on Clas Ohlson ym. Kaikki 100% ruotsalaisomistuksessa.
90-luvulla perustettiin ensimmäinen vaikuttajaviestintäyhtiö Miltton – kahdella teellä – Björn Wahlroosin ihaileman brittifilosofi John Miltonin nimeä maalaisille soveltaen.
85% toimittajanuorista vaikutusviestinnässä on Sanna Ukkolan näkemänä tänään naisia, 90-luvulla kirkossa ja kirjamessuilla kävijöistä 90% oli naisia.
