Avioero ja perinnönjako aiheuttavat ihmissuhteissa usein katkeria riitoja, mustasukkaisuuta ja kateutta. Niin on käynyt myös Ukrainan pyrkiessä flirttailemaan länteen päin viehättävämmän kumppanin löydettyään vanhan Venäjä-kumppanin vetäistessä herneen nenäänsä. Samasta syystä Petteri Urpo muiden johtavien poliitikkojen mukana vahvistaa uskollisuuttaan Svea Mammalle. Suomalaiset professorit täyttävät oman osansa vatvomalla Venäjän raskasta historiaa.
Kannattanee muistaa Putisen esiintyneen mielellään italialaisen panosmies Berlusconin hengenheimolaisena yksilöpersoonana, eikä aron kasakoiden kaverina “jotka vievät kaiken mikä on löyhästi kiinni”, halutessaan itä-Ukrainan venäjänkielisille omaa hallintoa jollaista maatuskat olivat kylteissään 2014 vaatineet.
Jos lännen ajattelua seurattaisiin, ymmärrettäisiin kaikessa olevan kysymys ihmisluonteen paljastumisesta uskonnon ja historian kuonakasan alta.
Paavo Väyrysen lisäksi ainakin Matti Vanhanen, Erkki Tuomioja, Paavo Lipponen ja Pertti Salolainen osaisivat, jos uskaltaisivat, tunnustaa miksi vitutus ulkopolitiikassa elää ja voi hyvin Suomessa, vanhan Euroopan itäreunalla. Miksei sitä voisi eritellä täälläkin, jos ei haluta kuulua blogistanin turpeeseensitomoon? Eihän Jätkäsaaren runoileva psykiatrikaan enää hallitse politiikan älyllistä ilmanalaa parilla kymmenellä runoteoksellaan.
Erikoinen ilmiö että ”vitutus”, muutoin kielletty sana, kerrassaan hyväksytään yhden ihmisen leimasanaksi, melkein kuin Davidin tähti yksille, tai taivaankannen pönkkä toisille.
Kannattanee muistaa Putisen esiintyneen mielellään italialaisen panosmies Berlusconin hengenheimolaisena yksilöpersoonana, eikä aron kasakoiden kaverina “jotka vievät kaiken mikä on löyhästi kiinni”, halutessaan itä-Ukrainan venäjänkielisille omaa hallintoa jollaista maatuskat olivat kylteissään 2014 vaatineet.
Jos lännen ajattelua seurattaisiin, ymmärrettäisiin kaikessa olevan kysymys ihmisluonteen paljastumisesta uskonnon ja historian kuonakasan alta.
Paavo Väyrysen lisäksi ainakin Matti Vanhanen, Erkki Tuomioja, Paavo Lipponen ja Pertti Salolainen osaisivat, jos uskaltaisivat, tunnustaa miksi vitutus ulkopolitiikassa elää ja voi hyvin Suomessa, vanhan Euroopan itäreunalla. Miksei sitä voisi eritellä täälläkin, jos ei haluta kuulua blogistanin turpeeseensitomoon? Eihän Jätkäsaaren runoileva psykiatrikaan enää hallitse politiikan älyllistä ilmanalaa parilla kymmenellä runoteoksellaan.
Erikoinen ilmiö että ”vitutus”, muutoin kielletty sana, kerrassaan hyväksytään yhden ihmisen leimasanaksi, melkein kuin Davidin tähti yksille, tai taivaankannen pönkkä toisille.
Parisen viikkoa myöhemmin, "toverion" vappuna , valtiovarainministeriön virkamies törmäili Helenankadun kautta hengenvaarallisesti mersulla Pohjois-Esplanadi 37 rappusille sen oven edessä, josta olin noussut kolme vuotta Vesihallitukseen ja saanut työn ohella yo-lakin Demari-lehden etusivun kuvaan1972. Sen jälkeen olin ollut myös Helenankadun ministeriön palveluksessa. Sisäpiirin juttuja!
Perussuomalaisena vaaleissa esiintyneen virkamiehen nimiin mediassa pannulla törmäilyllä halusi puolustusministeriön tiedotusjohtaja Max Arhippainen/milttonilaiset/Svenska Klubben muistuttaa ettei kokonaisturvallisuuden suoja ole lehtikuvan ajoilta suinkaan hiipunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti