Joskus ajan hengen muuttuessa ne, jotka olivat viimeiset, ovatkin ensimmäiset

Muistelin sonkajärveläisten Facebook-palstalla käyneeni 1960-luvulla kansakoulun ylimääräisen kahdeksannen luokan ns. kansalaiskouluna. Siellä tutustuttiin lannoitteisiin opetellen happamuuksia ja muita maaperän koostumuksia joten tiedettiin mullan voivan olla myös ruosteenpunaista, eikä vihjailtu kotitalo Punapellon nimen liittyvän politiikkaan, Siitä kuulin 1972 ”piäkaapunnissa”, kun ilman että olisin ehtinyt minkään puolueen porukoihin, lyötiin yo-vuonna leima otsaan Suomen Sosialidemokraatti -lehden etusivulla. 

Olin iltakoululaisena kirjoittanut viisi ällää. Siihen yltääkseni olin maataloushallinnon vahtimestarin työpäivän päälle kuuden vuoden ajan noussut Kalevankatua Ressun koululle ohi Vanhan ylioppilastalon, jonka parvekkeelta kerran yo-johtajat aloittivat vallankumousta. Olin nähnyt sen omin silmin, mutta en siitä mitään ymmärtänyt.

Lehden kuva leimasi sekä minun että monen muunkin elämää -70 luvulla. Arkajalkana en ollut vaatinut lehdeltä korjausta. Jotkut odottivat taivaan porttien olevan minulle auki Suomen politiikassa.

Toukokuussa kävin tutustumassa Ostia Antican museoalueeseen Rooman lähistöllä. Peltoaukea Saline di Ostia oli antiikin aikaan meriveden alla tuottaen suolaa jota sanottiin palkaksi ”salari”. Sitä annettiin legioonien sotilaille, noille rautanyrkeille. Suolan omistus oli  uskonveljelle myönnetty paavin monopoli koska ajateltiin kaiken mikä oli maanpinnan alla ihmissilmien ulottumattomissa kuuluvan Jumalalle ”joka ensin oli luonut maan ja taivaan”. Paavi sitä hänen maallisena edustajana hallinnoi, vähän niin kuin poliittisen historian tulkinta nykyään Erkki Tuomiojalla, historioitsijalla ilman rajoja. Tieto voi suomenkielistä alkaa ahdistaa, mutta helpottaa kunhan ymmärtää olevansa maanpäällä ajattelutyön kehitysmaalaisena. Sos.dem. aatetta onkin sanottu uskonnon maanpäälliseksi versioksi, oikeammin pohjoismaisuutta voisi sellaiseksi Suomessa kutsua.

Jälkikirjoitus 5.11.

Jalkapallojoukkue Huuhkajat menee alkuviikosta Roomaan valmistautumaan lauantain maaotteluun Sarajevossa.

1970 -luvun loppuvuosina ollessani kauppa-ja teollisuusministeriön palveluksessa kansliapäällikkö Bror Wahlroos kertoi suomalaisia johdettavan yhdistystoiminnan ja erityisesti urheilujärjestöjen kautta.

Keväällä raportoituani Facebookin lukijoille Ostia Antican matkasta luin pian Hesarista laajan raportin ex-komentaja Jarmo Lindbergin ”kenraalitason” pyöräilyretkestä Roomassa paikallisen komentajan seurassa.

Olen raportoinut myös tuoreimmasta, lokakuun Rooman matkastani.

-Viehätysvoima on sitä, että osaa kuulla myöntävän vastauksen, vaikka ei olisi esittänyt selvää kysymystäkään, on Albert Camus kirjoittanut.