Dosentti Arto Luukkanen muistaa ek-vaalien ehdokasasettelun tunnelmat -15. Hän oli vähän aikaisemmin rohkaissut mielensä yliopistolla ilmoittaen julkisesti ryhtyneensä perussuomalaiseksi. Siihen aikaan se ei ollut helppo juttu, sen ymmärsi ulkopuolinenkin.
Minä, joka olin liittynyt sympatiatekona Anneli Jäätteenmäkeä kohtaan Tapiolaan keskustaseuraan noin -05, ilmaisin Arton US-blogissa sunnuntai-iltana kiinnostusta keskustan viimeiseen Uudellamaalla avoinna olevaan ehdokaspaikkaan. Seuraavana päivänä Juha Sipilä kutsui Anne Bernerin listoilleen täyttämään tuon avoinna olleen paikan.
Olin yhden kerran käynyt Annelin kutsumana keskustan puoluetoimistossa Itämeri-seminaarissa kuuntelemassa Matti Vanhasta, Ilkka Herliniä ja erästä EU-tyyppiä - vain kokeakseni minulle näytettävän ovea, olihan minut nähty keväällä -72 valtakunnallisen Demari-lehden etusivupoikana yo-lakki päässä.
Viime syksynä HS:n päätoimittaja Kaius Niemi ojensi CMI-seniori Martti Ahtisaarelle villapaidan johon oli kuvioitu putoavia pommeja. En malttanut olla kommentoimasta somessa "kultaisia pommeja sisällissodalle, hopeisia talvisodalle, pronssia jatkosodalle".
Kohta CMI- juniori Hussein Al-Taee nimettiin SDP:n ehdokkaaksi ek-vaaleihin Uudenmaan piiriin. En toki ollut kuullutkaan hänestä koskaan, joten en osaa arvioida oliko hän ansainnut Tarja Halosen ja Paavo Lipposen nimet ensimmäisinä tukijalistalleen.
