Suomessa vähemmistönkieli on "his Master's voice". Uniikki järjestely. Ruotsissa, Norjassa, Virossa ym. läntisessä kulttuurissa enemmistön-, so. kansankieli on sitä.
His Master's Voice on oopiumia päätoimittajalle, tai hypnoosia.
Ei pidä jäädä lepäämään tulessa. On lähdettävä liikkeelle.
Joskus kunnianosoitusten sade paljastaa yhteiskunnan murrosvaiheen, kuten Seppo Kääriäisen, Matti Ahteen ja Ilkka Kanervan nostaminen ministerikaartiin nyt osoittaa.
Ehkä Jouko viitoittaa Sitikallaan tulevaisuuutta? Ranskasta tulee paljon hyvää, mutta myös vallankumousta, muistan ex-arkkipiispa John Vikströmin Kokkolan puolessa huolehtineen, kuten myös Amerikasta sedän ostaessa lestadiolaisopettajan pojalta käytetyn Valmetin kymmenkertaisella hinnalla. Siinä sitä riitti pähkäilemstä Punapellolta maailmalle lähteneelle!
Ihmisluonteen suuret paljastajat, kuten Jean-Paul Sartre, kieltäytyivät kunnianosoituksista. Suomalainen eliitti ei heitä noteeraa, koska he puhuivat kansankielen puolesta ja sehän on Åbon miesten korvissa kommunismia!
Ahvenanmaalaisten kunnioitus omaa maakuntaansa ja kieltänsä kohtaan sopii esikuvaksi muillekin. Jos heiltä vaadittaisiin suomenkieltä, oltaisiin lähellä yli-ihmisasennetta. Jos ei ymmärrä syntyneensä Rutakolla isän ja äidin sekä muiden esivanhempien kulttuurissa, vaan pudonneensa jostakin ylhäältä, on vaarassa luulla jotakin ihmistä suurempaa. Sen sijaan kaikkea inhimillistä on ollut ennenkin.