Jos elämmekin Suomessa diletantismin nousukautta, niin joskus hapuileva uuden hoksaaminen voi johtaa sellaiseen umpikujaan, ettei siitä ole muuta ulospääsyä kuin uudestisyntymisen ihmeen kokeminen jo täällä maan päällä. Jotain sellaista tunnen itse kokeneeni ymmärrettyäni, että suomenkielisten yläpuolella todellakin on näkymätön silmä joka kilpailuttaa näennäisesti samankaltaisen taustan omaavia maalaisia pääkaupungissa keskenään.
Minua oli nuorena vedätetty rakentamaan nuorisomajaa Länsi-Lappiin yrittäen ikäänkuin ottamaan leima otsaan "Rönkön maja". Osasin vaistomaisesti kieltäytyä. Sen sijaan Paavo Väyrynen on ottanut nuorisokodin omiin nimiinsä, jotta ne jotka tietävät kielen pakko-opetuksen tuhoisasta vaikutuksesta monien nuorten kehitykselle, tuntisivat Paavon ottaneen "taakkaa kantaakseen" heidät hartioilta.
Hän näyttää yhä juoksevan samassa oravanpyörässä.
Rautanyrkeiksi näkee kutsuttavan liian nuorina liian suureen vastuuseen nostettuja näytönhaluisia joita sekä kommunistit että varsinkin fasistit asettivat tekemään hirmutekoja. Joskus tällaisia nuoria hyväksikäytetään myöhemmässä elämässään, esim. pormestariehdokkaina, heidän pelätessä "kaapeistansa paljastuvia luurankoja".
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2017/03/hartaat-harrastajat.html
