19.4.2016
Elävältä hautaamisesta
Teemu Selännettä ja Jarkko Niemistä tulee tuutista enemmän kuin tarpeeksi. Panama- tikkataulun pyörittämistä ministerivoimin. Mitä kaupallisempi, sitä parempi, ihmisyydestä ei niinkään väliä, ikäänkuin pakkoruotsin raunioittamille koulupudokkaille heistä olisi mallia. Paavo Väyrynen onkin perustanut yksityisen nuorisokodin osoittaakseen presidenttiainesmieheltä vaadittavaa luonnetta. Mutta niinpä juutalaisetkin pantiin kaivamaan omat hautansa.
Jos olisin Suomen omistaja, arvelisin Matti Vanhasta suunnitellun sähköjänikseksi, ja Sauli Niinistön vetäytyvän pyynnöstäni, joten kenttä olisi vapaa Paavolle! Yllättäen ja pyytämättä.
Päinvastoin kuin Rooman Paavi, joka pesee syrjäytyneiden jalkoja, tämä Paavo etsii kannattajia kiillottamaan omia kenkiään.
Hänen laajempi tehtävä on peräisin lestadiolaisesta maalaiskulttuurista jossa kirkonmäellä tunnettiin isojen talojen pojat ja tyttäret hyvine ja heikkoine puolineen, mutta joista oli vielä kerran tuleva jotakin.
Kirjanoppineet sanovat, että isien hyvät teot palkitaan ja pahat kostetaan neljäneen polveen saakka.
