Eurooppa on ja pysyy paikalliskulttuurien ja kielten eloisana maanosana. Suomea on täällä puhuttu tuhansia vuosia ja puhutaan edelleenkin, koska kielen elinvoima syntyy vauvan kehdon äärellä ja ruokapöydässä leperrellessä. Sitten se siirtyy teinien flirttaillessa toisilleen suomeksi, eikä englanniksi tai ruotsiksi. Niin kauan kuin tuo side siirtyy sukupolvelta toiselle ei suomalaisillakaan ole todellista uhkaa, puhuivatpa kirjanoppineet vaikka seireenien kielillä.
Paikoillaan pysyvä voi vaihtaa jopa uskontoa, kuin takkia, luterilaisesta roomalaiskatoliseksi, mutta ei äidinkieltään. Maassa maan tavalla. Italiassa italiaksi, Ranskassa ranskaksi, jne.
En kiistä jos joku sanoisi minun saaneen ajatteluuni vaikutteita eräiden italialaisten teksteistä, etenkin Antonio Gramscin tunnetusta kulttuurihegemonia käsitteestä. Kansan perinteisestä sanastosta löytyy kulloistakin ilmiötä parhaiten kuvaava termi. Kaikkea on ollut ennenkin. Niinpä meillä on nyt pillupoliisi ulkoministerinä Timo Soinin hyväksyttyä Toimi Kankaanniemen ruttaamisen mediassa, ikäänkuin se muille kuuluisi mitä kaksi aikuista toisilleen viestittää. Mutta italiaanoja sanotaankin aistikkaiksi, jopa paikalliset persut pukeutuvat tyylikkäästi.
http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207973-isanmaan-petturi
