Pitäisi kaiketi kysyä miksi julkisia häpäisyjä järjestyy tavallisten ihmisten edustajille: Matti Ahde, Matti Vanhanen, Ilkka Kanerva, Harri Jaskari, Anneli Jäätteenmäki ja uusimpana naiskirjailijan väitetty kähmintä Bottalla (en nyt muista epäillyn kansanedustajan nimeä)
Vaatisi medialta melkoista rohkeutta nostaa pöydälle epäilys, josko kaiken takana onkin näkymätön käsi, tuo kauhea vanha vihollinen, eurooppalaisen ajattelun läpitunkeva ikuinen asenne joka ei ihmisen kanssa puhu, mutta jonka paljastamisesta on aikamme murroksessa paljolti kysymys.
Eräässä blogissa on viime päivinä pohdittu missä luuraa suomalainen intelligentsia? On arveltu olevan normaalia, että ihmisen käyttäytyminen jonkin verran vapautuu kun pääsee ulkomaille eroon omasta ympäristöstä, mutta silti sosiaalinen kontrolli vaikuttaa Suomessa tavallistakin ahdistavammalta. Sellainen nuori, joka vieraassa ympäristössä voi olla hyvinkin vilkas ja seurallinen, käyttäytyy kotimaassaan kuin kuka tahansa harmaapomppainen syntitaakan kantaja.
Mitä tehdä? Perinteinen "intellektuaalinen" ratkaisu olisi huutaa Mäntyniemeä apuun. Mutta vallitsevan taloudellispolittiisen ajattelun dynamona toimiikin "Wahlroos-Fagernäs" sukupolvi, joka on kasvanut sota-ajan nähneiden vahvojen esi-isiensä hengessä ja on sisäistänyt oppimansa mallit, ja kohtelee muita palikoina joita "strategisesti" asetellaan yhteiskunnassa paikoilleen.
Kuva suomalaisesta on heidän päässään kuva Manusta: ehdottoman luotettava soturi, perusteita kyseenalaistamaton, kunnon suomalainen. He sopivat "manuja" edustavan SAK:n kanssa että laivaa ei keikutella.
Entä tuon käskijäsukupolven jälkeen? Yksi varteenotettava malli on "epäpoliittinen" yhteiskunta: Me - vähänkuin itseäsi äänestäisit - suomalainen kansanpuolue... Ajassa todellakin on merkkejä politiikan kuolemisesta. Meitä läntisemmissä kulttuureissa sellaista järjestystä pidettäisiin suoranaisena kauhukuvana.
Ps. kuinkas sattuikin somasti: Sdp järjestää 5.2. talouselämän johtajille ja samppanjasosialisteille työelämäseminaarin luksushotelli Strandissa. Alustajina mm. Leif Fagernäs ja Erkki Liikanen.
Vaatisi medialta melkoista rohkeutta nostaa pöydälle epäilys, josko kaiken takana onkin näkymätön käsi, tuo kauhea vanha vihollinen, eurooppalaisen ajattelun läpitunkeva ikuinen asenne joka ei ihmisen kanssa puhu, mutta jonka paljastamisesta on aikamme murroksessa paljolti kysymys.
Eräässä blogissa on viime päivinä pohdittu missä luuraa suomalainen intelligentsia? On arveltu olevan normaalia, että ihmisen käyttäytyminen jonkin verran vapautuu kun pääsee ulkomaille eroon omasta ympäristöstä, mutta silti sosiaalinen kontrolli vaikuttaa Suomessa tavallistakin ahdistavammalta. Sellainen nuori, joka vieraassa ympäristössä voi olla hyvinkin vilkas ja seurallinen, käyttäytyy kotimaassaan kuin kuka tahansa harmaapomppainen syntitaakan kantaja.
Mitä tehdä? Perinteinen "intellektuaalinen" ratkaisu olisi huutaa Mäntyniemeä apuun. Mutta vallitsevan taloudellispolittiisen ajattelun dynamona toimiikin "Wahlroos-Fagernäs" sukupolvi, joka on kasvanut sota-ajan nähneiden vahvojen esi-isiensä hengessä ja on sisäistänyt oppimansa mallit, ja kohtelee muita palikoina joita "strategisesti" asetellaan yhteiskunnassa paikoilleen.
Kuva suomalaisesta on heidän päässään kuva Manusta: ehdottoman luotettava soturi, perusteita kyseenalaistamaton, kunnon suomalainen. He sopivat "manuja" edustavan SAK:n kanssa että laivaa ei keikutella.
Entä tuon käskijäsukupolven jälkeen? Yksi varteenotettava malli on "epäpoliittinen" yhteiskunta: Me - vähänkuin itseäsi äänestäisit - suomalainen kansanpuolue... Ajassa todellakin on merkkejä politiikan kuolemisesta. Meitä läntisemmissä kulttuureissa sellaista järjestystä pidettäisiin suoranaisena kauhukuvana.
Ps. kuinkas sattuikin somasti: Sdp järjestää 5.2. talouselämän johtajille ja samppanjasosialisteille työelämäseminaarin luksushotelli Strandissa. Alustajina mm. Leif Fagernäs ja Erkki Liikanen.
Tuo harmaapomppainen.. naurattaa täällä Newcastlessa edelleen - ulkosuomalaisena tunnistan tilanteen. Suomessa asuessani siellä vallitseva konservatiivinen ja jotenkin yksilatuinen keskusteluilmapiiri ahdisti pahemman kerran, erityisesti kun niinsanottu ‘intelligentsiakin’ on joko Jörn Donner tai Matti Klinge…
VastaaPoistaEsimerkiksi minua - vaikka en mihinkään intelligentsiaan kuulukaan, ja käyn keskustelua usein vähemmän sivistyneissä tilanteissa - on mielipiteideni takia tytötelty ja muutenkin vähätelty Suomessa liian usein. Pidän siis mieluummin suuni kiinni kuin pahoitan mieleni. Sinänsä yhdentekeviä mielipiteitäni voi mieluummin olla vaikka kommentoimatta ollenkaan, mutta Suomessa saa liian helposti huhmarella päähän. Huomaan myös joskus sellaista asennetta, että ajatusmaailmani on ilmeisesti niin irtautunut Suomen oloista, että olen jotenkin menettänyt oikeuteni kommentoida maan asioita ollenkaan. Tämä on siis puhtaasti mutu-pohjalta, mutta tällaisia tuntemuksia saan joskus Suomessa vieraillessani. Pomppa ja sopivan raskas syntitaakka suojaavat Suomen aika kylmältä henkiseltä ilmapiiriltä, kaikin tavoin :-)
Onneksi on blogit ja varsinkin HS:n Perässähiihtäjä. Uskoni avoimeen keskusteluun vahvistuu joka kerta kun luen kanssakommentoijien asiantuntevia mielipiteitä