Auto oli "connecting people" jo ennen kännykkää

Vaikka autoja ennen suollettiin kuin yhdestä putkesta -Mosset, Ooppelit, Volgat, Ladat ja taksimersut- ne laajensivat hevosmiesten maailmaa omasta kylästä lähikaupunkiin. Mutta ei niillä pärjätty Ruotsiin muuttaneille, jotka tulivat elvistelemään Saabeilla ja Volvoilla, joita itse olivat olleet Trelleborgin liukuhihnoilla kokoonpanemassa.

Valtion virka-autot olivat kotimaassa koottuja Saabeja, ehkä jollakin piispalla ja hovineuvoksella Volvo.

Yhden totuuden hajottuja tuhansiksi ihmisen kokoisiksi kertomuksiksi autotkin ovat tänään yksilöllisiä: harva yrittää iskeä naista kauppakassi-Micralla vaan tilavallla ranskalaisella; virkamies Lipposella on kansainvälisiä vertailutarpeitaan tyydyttämässä neuvostoliittolaisen ZIL:n tilalla EU-maassa tehty panssarimersu.

Jos on muutos tullakseen, niin kunpa tulisi hyvin hitaasti, huokailevat peruutuspeiliin katsojat etusormeaan heristellen.

Kustannusliike Tammi syytää muiden suurten kustantajien tavoin uusintoja ulos kiivaasti kuin YLE, peittääkseen muutostarpeet. Tammi on ruotsalaisen Bonnierin omistuksessa, mutta suomalaisten ns. kulttuurihenkilöiden komennossa. Kaikki ovat siellä naisia ja kuten fiosofian historiasta tiedetään, eivät he mitään uutta keksi, koska vertailu lähinnä olevaan riittää.

Sama ongelma riivaa koko yhteiskuntaa: suomalainen tyytyy siihen että syntyperäiset asemat suhteessa läheisiin säilyvät. Ei uskalleta älyllisesti haastaa isompiaan, vanhempiaan; mätä vesi löyhkää.

Eletään yhä kateuden, ihmisluonteen kielteisen piirteen vallassa, kuten Strindberg kirjoitti toista sataa vuotta sitten.

Ruotsalaisilta kannattaa ottaa oppia, ei kaikkea voi sodilla selittää. Pölhöys ei ole geneettinen vaan kulttuurinen piirre, kirjoittipa Matin isä Tatu Vanhanen mitä hyvänsä.