Muistona siità, ettà poliittinen kehitys sodanjàlkeisessà Euroopassa ei ole aina ollut rauhallista on Bolognan rautatieaseman kello pysàytetty 2. elokuuta 1980. Sinà aamuna uusfasistien pommi ràjàhti aseman odotushallissa surmaten 85 ihmistà ja haavoittaen yli 200. Aàrivasemmistolaisten Punaisten prikaatien vàkivaltainen pyrkimys ottaa Italian valtio haltuunsa lietsoi vastavoimaksi ààrioikeiston uusfasistisia ryhmià, jotka nekin turvautuivat vàkivaltaan.
Kaksi vuotta myòhemmin, yhtenà kauniina kesàiltana 1982 syòksyin itse Roomassa ulkoilmaravintolan pòydàn alle piiloon kuullessani ammuttavan kovilla. Seuraavan pàivàn lehdestà luettiin poliisin jàrjestàneen Trasteveren turistivilinàssà onnistuneen vàijytyksen yhden punaisen terroristin kiinni saamiseksi. Se jàikin yhdeksi viimeisimmstà laatuaan.
Palaan huomenna tààltà Bolognasta takaisin sinne "pòlhokustaitten paratiisiin". Ammutaan siellàkin joskus kovilla, onneksi tosin vain sanallisesti, mutta sattuvasti sittenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti