Jokaisen maailmankaupungin lapset jahtaavat puluja

Miksi stadilaisten lastenkirjoissa yhä lypsetään lehmiä, syötetään sikoja ja äestetään peltoja, vaikka minulla ei ole aavistustakaan mitä äestäminen tarkoittaa, ihmettelee nuoremman polven intellektuelli Jukka Relander OP-pankin jäsenlehdessä.

Siinäpä onkin sen verran ärsyttävä kysymys, että se vaatii kommentoimaan.

Eksistentialistit puhuvat ihmisen "eläimellisestä" mittakaavasta: on neljä ulkonevaa ruumiinjäsentä, on iho, on sukupuoli, sydän ja veri. Ihminen on siis eläinkunnan erottamaton jäsen -yhdellä laajennuksella: vain ihmisellä on tietoisuus omasta olemassaolostaan ja sen päättymisestä, ts. sielu.

Eikä yksin Suomessa, vaan kaikkialla ihminen on aina kasvanut eläintensä kanssa; toisaalta kielikuvat ovat sitkeitä, 2000- vuotinen kertymä on nähtävillä Raamatussa.

Mutta miksi citybaby leikkii traktorilla eikä autolla? Koska traktorissa totetutuu pienen ihmisen mittakaava, joka on hiekkalaatikko.

Relanderin yhtiökumppani Tuomas Nevanlinna pohti äskettäin Kauppalehden liitteessä ruotsalaisuutta IKEA-ilmiön kautta unohtaen hänkin ihmisen mittakaavan.

Ranskan silloisen presidentti Mitterandin avustaja Jaques Attali julkaisi joskus 90-luvun alkupuolella kirjan tulevaisuuden vaihtoehdoista. Hän väitti tulevaisuuden esineen olevan "ihmisen käteen sopivan". Eikös siinä olekin selitys sekä maailman valloittaneille Nokian kännyköille että IKEA:n kamoille? Asiakas pääsee itse käyttämään omia taitojaan, yhdistelemällä halpoja pöytiä, tuoleja ja sohvia omiin unelmiinsa?