Demokratiaa pitää vaalia

Petteri Tuohinen says:
“Kysymys demokratian syvimmästä olemuksesta on askarruttanut minua lukuisia kertoja…. Oleellinen kysymys on ehkä tämä: Voidaanko tuomita/hyväksyä esim. natsipuolueen vaalivoitto jossain EU:n jäsenmaassa? Kyse on kuitenkin demokraattisista vaaleista, jossa kansalaiset ovat sanoneet, mitä he haluavat.

Demokratiassa on sisäinen ristiriita. Vaalioikeus on vapaa, mutta kaikkia puolueita/arvomaailmoja ei sallita”.

Nämä fundamentaaliset kysymykset pakottavat kommentoimaan:

Kristinuskoon perustavassa parituhatvuotisessa läntisessä ajattelussa demokratia on nuori tulokas, tuskin satavuotias. Läntinen ajattelu on siis historiallisesti katsoen ollut kaikkea muuta kuin kansanvaltainen: yksinvaltainen Kuningas jumalan armosta perusti kaupunkeja, antoi elinkeinolupia ym. kansan suuren enemmistön kulkiessa tienvieriä hattu kourassa.

“Ajattelijat”, so.papisto, aatelisto ja myöhemmin myös porvarit elivät ja asuivat omissa suljetuissa ympyröissään erillään "rahvaasta". Tämä “disintegraatio” näkyy hyvin mm. Tallinnan ja muiden Baltian suurkaupunkien kaupunkien väestöryhmiä erottaneina muureina jotka ovat osin yhä pystyssä.

Natsismin vaara piilee siinä että sen syvin olemus on yrittää palauttaa tuo ns. raamatun arvopohjaan nojaava “disintegraatio”. Siinä natsit muodostaisivat kovan ytimen, valituista valituimpina.

Disintegraation sijaan EU perustaa integraatioon. Perimmiltään sitä edustaa myös Putin.

Toisen maailmansodan jälkeen Albert Camus määritteli tulevaisuuden “integraation” omilla sanoillaan:

Viehätysvoima on sitä että osaa kuulla myönteisen vastauksen vaikka ei olisi esittänyt selkeää kysymystäkään.

Tulkitsen eurokommunismin pääideologi Antonio Gramscin tarkoittaneen samaa kirjoittaessaan että jokainen on filosofi.

Olisiko Putin kutsunut nyt Hamasin kylään juottaakseen samaa läntisen demokratian lääkettä joka tepsi kommunismiin, nimittäin integrointia päätöksentekoon?

Kommunismin kuolinkamppailuhan ei alkanut Venäjällä, vaan Länsi-Euroopassa ns. eurokommunistien irrottautuessa Moskovan liekanarusta ja alkaessa “veljeillä” vallanpitäjien kanssa.

Eikös niin käynyt myös Suomessa Kekkosen sitoessa kommarit vallankäyttöön?

Minua on pitempään viehättänyt 1800-luvun lopulla vaikuttaneen Adam Smithin kiteytys siitä minkälainen läntinen ajattelu lopulta voittaa: sellainen on ylivoimainen joka perustuu ihmisen yksilöllisyyteen ennen mitään ryhmämäärittelyä! (Eikös tässä puhukin se tuttu poikalapsi, joka syntyi heinillä härkien?)