Harjukauris:
- Astrokosmon maininta ruotsalaisesta tutkijasta ja totaalisesta ajattelusta saa minut kysymään, onko tietokonemaailman herkuissa ja rajoituksissa toimiva ihminen menettämässä osan ymmärryksestään ja elämänilostaan?
Astrokosmos:
-Tuo ruotsalaisen tutkijan havainto totaalisen ajattelun mahdollisuuden piilemisestä siinä, että ihmiset lokeroidaan ja että he itse hyväksyvät sen, sisältää todellisen vaaran jos emme ymmärrä yhtään mitään tämän ajan tarjoamista mahdollisuuksista, vaan annamme meitä vietävän kuin lammaslaumaa takaisin pimeään menneisyyteen.
Ei näet tarvitse paljon pintaa raaputtaa kun havaitsee aikamme tarjoavan nuorille esikuviksi äärettömän kovaan vallankäyttöön kykeneviä johtajia, eikä yksin Fortumissa vaan myös politiikassa.
Miedän politiikan erityispiirteisiin kuuluu että kuoleman ns. asiantuntijat osallistuvat vielä 2000-luvulla yhteiskunnan korkeimman johdon valintoihin. Yhden kuolema on toisen voitto. Elämä on yhtä taistelua. Suutari pysyköön lestissään. Kohti yhteistä hyvää, he julistivat yhteisessä debattikirjassaan muutama vuosi sitten. Nyt on nähtävissä tuloksia: korkeimmat palkat ovat karanneet käsistä, samaan aikaan kansaa jonottaa EU:n leipäavustuksia. Mutta piispat vaikenevat, kunnes ilmestyvät itsenäisyyspäivänä valoloisteeseen suu virneessä maallisen vallan vierellä
-Mitä helpompaa on poimia tiedot ja ohjeet koneelta, sitä vähemmän tarvitaan monipuolista osaamista. Olemme jo nyt niin pahassa riippuvuussuhteessa että hirvittää. Onko pahimpana seurauksena aivojemme toimintamallin kapeutuminen?
Ei näet tarvitse paljon pintaa raaputtaa kun havaitsee aikamme tarjoavan nuorille esikuviksi äärettömän kovaan vallankäyttöön kykeneviä johtajia, eikä yksin Fortumissa vaan myös politiikassa.
Miedän politiikan erityispiirteisiin kuuluu että kuoleman ns. asiantuntijat osallistuvat vielä 2000-luvulla yhteiskunnan korkeimman johdon valintoihin. Yhden kuolema on toisen voitto. Elämä on yhtä taistelua. Suutari pysyköön lestissään. Kohti yhteistä hyvää, he julistivat yhteisessä debattikirjassaan muutama vuosi sitten. Nyt on nähtävissä tuloksia: korkeimmat palkat ovat karanneet käsistä, samaan aikaan kansaa jonottaa EU:n leipäavustuksia. Mutta piispat vaikenevat, kunnes ilmestyvät itsenäisyyspäivänä valoloisteeseen suu virneessä maallisen vallan vierellä
-Mitä helpompaa on poimia tiedot ja ohjeet koneelta, sitä vähemmän tarvitaan monipuolista osaamista. Olemme jo nyt niin pahassa riippuvuussuhteessa että hirvittää. Onko pahimpana seurauksena aivojemme toimintamallin kapeutuminen?
-Missäpä muualla Nokian menestys olisikaan räjähtänyt taivaisiin kuin toisilleen puhumattomien insinöörien kulttuurissa, jossa ensitöinä avataan aamuisin näyttöpääte ja aletaan kommunikoida työtovereiden kanssa automaatilta napattu pahvinen kahvimuki kädessä. Samaan aikaan italiaano maistelee expressoa kantakahvilassaan vaihdellen kuulumisia naapurin kanssa.
-Eri eläinlajit pystyvät huikeisiin suorituksiin, niin myös fanien suosimat sijaistoimijat. Sanomme, että eläimet (ja julkut?) eivät ajattele, ne toimivat vaistojensa ja lihasmuistinsa varassa. Onko nettiriippuvainen ihminen menettämässä sen osan aivokapasiteetistaan, jota hän ei enää välttämättä tarvitse?
-Esität Harjukauris vaikeita kysymyksiä. Jos menetän yhdeltä laidalta osan aivokapasiteetistani, voin ehkä toivoa saavani jostakin vastapainoa toiselle laidalle. Mutta pysynkö tasapainossa?
Kuka sitten hallitsee historiaa? Olenko väärässä kun väitän: "Päämajan" koneenhoitaja hallitsee historiaa. Millaiset mahtavat olla sellaisen ihmisen arvot ja tunteet, joka osaa ainoastaan ajatella? Olemmeko jo nyt muuttuneen ihmisinä eitoivottuun suuntaan?
-Täältä suomalaisesta "päämajan" ilottomuudesta häipyvät ne, joiden ei pitäisi lähteä: ne, jotka osaavat muutakin kuin ajatella, toisin sanoen kytätä toisia; ennakkoluulottomat, rohkeat ja kauniit. Omista nuoruudenystävistäni juuri he ovat lähteneet; yksi Roomaan, toinen Pariisiin, kolmas on Brysselissä ja muuan Thaimaassa. Jokunen vuosi sitten vielä täällä käydessään kokeilivat otsani kuumotusta, mutta senkin ovat sittemmin lopettaneet.
Teen itse päivittäin töitä yhden virolaisen ja yhden kreikkalaisen kanssa. Aina iloisina ja auttavaisina he ovat työyhteisön pidetyimpiä. Miksi suomalaiset eivät ole sitä mitä he ovat?, he kyselevät.
Niin, mehän olemme sivistyneitä, tunteensa kätkeviä skandinaaveja, emmekä suinkaan suomalaisugrilaisia itkupillejä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti