Connecting people

Olin aikoinaan Posti-telessa ja Nokialla sähköpostikulttuuria harjoittelemassa, tätä uutta tapaa kommunikoida luomalla verkostoja "yllättäen ja pyytämättä" läpi ahdistavien lokeroiden seinien, mikä ilmiselvästi järkyttää niitä jotka ovat tottuneet suomalaiseen hallintokäytäntöön ytimenään suullinen "kuuma linja" ohi demokraattisten organisaatioiden.

Tutkin parhaillaan miten hyödyntäisin Aristoteles´n Runousopin traagisen sankarin hahmoa: sellainen henkilö, johon moni kokee voivansa samaistuvansa, kohtaa onnettomuuden; häneltä esim. leikataan "siivet" koska hän lentää joidenkin mielestä liian korkealla, mutta tunnettuaan sekä sääliä että pelkoa —noinhan olisi yhtähyvin voinut käydä kenelle hyvänsä— ihmiset lopulta päättävät muuttaa käyttäytymistään. Mutta ken tätä tietä aikoo kulkea, varautukoon kulkemaan kivikossa. Pietarilaisen Dostojevskin tiedetään pitäneen suomalaisia ainoina joilta puuttuu kyky keskinäiseen empatiaan.

Yritän hyödyntää myös Platonin Valtion luolametaforaa: on ihmisiä, jotka ovat aina asuneet yhdessä ja samassa luolassa ilman käsitystä ulkopuolisesta maailmasta, kunnes yksi menee ulos, ja palattuaan kertoo muille miltä ulkopuolinen maailma näyttää. Silloin luolanväki käy "viestintuojan" kimppuun: eihän se noin mene, sinä vaan luulet itsestäsi jotakin!

Ja siltä varalta, että luokseni ilmestyy "niitä, jotka ovat kuusi kertaa ennen kukonlaulua minut kieltäneet" tutkailen aika ajoin miten hyvin olen kyennyt noudattamaan iltakoulun matematiikanlehtorin rohkaisua 1960-luvun lopulla: "Kateus syntyy ihmisten keskinäisestä vertailusta, joten älä vertaile, vaan kehitä omia projekteja! Maailma on täynnä mahdollisuuksia".

PS. Think tankit on peruutettu asemiin: Korkman ETLA/EVA:n johtajaksi, Åkerholm NIB:iin, Fagernäs on EK:ssa, samoin Taxell, Melin Kotimaan päätoimittajana, Jungner Yle:ssä, Talermo Olympiakomiteassa.