17.12.2018

Kylläpä Rooma taas opetti: Perustettaisiinko rauhanoppositio, vai pidetäänkö konsernimalli?

Toissa viikolla osallistuin Roomasta pariksi viikoksi vuokraamani Airbnb-yksiön aurinkoiselta parvekkeelta keskusteluun muiden muassa Paavo Väyrysen blogissa Uudessa Suomessa. 

Kokosin kommenttini tähän yhteen, sanotaanhan  joskus  ulkopuolelta näkevän parhaiten sisälle:

Peloille löytyy perusteita kansallisesta historiasta. Ruotsin vallan aikaan miehiä haettiin syrjäisiltäkin seuduilta sotimaan hakkapeliittoina kuninkaan puolesta aina Keski-Euroopassa saakka.

Eilen Helsingin kaduille palannut hakaristi tuleekin ruotsinkielen ikivanhasta sanasta "hakkors" (hak=koukku, haka, kors=risti), hakkaa päälle.

Suomalaisten hakkapeliittojen tiedetään levittäneen kauhua 1600-luvulla missä päin liikkuivatkin.

Eräässä USA:laisessa nettilehdessä taivasteltiin tänä syksynä Jasper Pääkkösen haastattelussa miten ihmeessä "jostakin Suomesta" oli löydetty näyttelijä rujon rasistin rooliin sikäläisessä filmissä.



Joku viäräleuka voisi muistella lehdestä lukeneensa Valtteri Bottaksen saaneen runsaskätistä apua F1-kuskin uralleen rahamies Antti Aarnio-Wihurilta, tavallaan maksetaan käänteisesti pesämuna tallille että päästään auttamaan tallia?

Kirjaston pöydältä käteen tarttuneessa kirjassa "Kaikki ajaa Ladalla" Jyrki Koulumies kertoo ns. punaisten vuorineuvosten leuhkineen ottaneensa kommunisteilta bilateraalikaupoissa kaiken kotiin korkojen kera kottikärryillä tuoden. Hän kyselee missä rahat nyt ovat? USA:ssako kulttuurisäätiöissä, luomassa Suomi-kuvaa, kysyisi muuan viäräleuka.

Ihan kaikki eivät tiedäkään tosimiesten jättäneen naisineen rakkaan isänmaansa jo kauan sitten, mutta perintöharrastuksenaan huolehtivan ulkomailta käsin täkäläisten pehtooreidensa pelottelevan kansaa vuosituhantisella vihollisella. Jos eivät rakastakaan, niin pääasia, että pelkäävät.

Tässä päivä pari sitten luulen keksineeni selitykseksi meidän MEPien hiljaisuudelle Brysselissä tyytyväisen masun seurauksena isänmaan etujärjestöjen edunvalvojien tarjoamasta jokapäiväisestä leivästä? Eihän se ole lahjus, mikä menee kurkusta alas, sanotaan vuorineuvostason käytösohjeessa suomalaisille vaikuttajille jotka marssivat mahallaan.

Konsernimalli toimii sekä Martti Ahtisaaren CMI:ssa että Erkki Tuomiojan HIR:ssa kuin pankin hallituksessa: kutsutaan notkuvan pöydän ääreen ra(u)hantahtoisia neuvottelijoita HS:n  neuloma pommipaita päällä: kullatuilla siivekkeillä sisällissodalle, hopeisilla talvisodalle, pronssisilla jatkosodalle.

Kesällä 2015 julkaisemassani omakustanteessa "Rooma opettaa" esitän eräitä provokatiivisia tulkintoja Suomen historiasta mm. väitän Suomea rumien naisten hallitsemaksi vähemmistöjen paratiisiksi, 
kysyen lopulta Perustettaisiinko rauhanoppositio? minkä seurauksena Helsingin yliopiston siipien suojaan perustettiin ulkoministeriön runsaskätisellä tuella Tuomiojan johtama HIR (Historioitsijat ilman rajoja).

Samassa rytäkässä Paavo Väyrystä avitettiin perustamaan Kansalaispuolue. Eikä kahta ilman kolmatta; Timo Soinilta hajotettiin puolue. Ulkoministereitä kaikki.

Soinin puolue näytti hajoavan "Rongan sonnin" ilmoittautumiseen koemielessä mukaan meneillään olleeseen presidenttiehdokkaiden asettamiseen.

Tuomioja on käynyt esittelemässä HIR:n toimintaa ainakin Moskovassa, USA:ssa, Roomassa ja Etelä-Afrikassa. Näyttääkin siltä, että yhden kansalaisen ajatukseen 
perustaa Suomeen rauhanoppositio vastattiin globaalin tason järjestelyllä muistaen Tuomiojan suvun ansiot jatkosodan aikaisessa Rauhanoppositiossa.

Italialaisen kulttuurihegemoniakritiikin mukaan kansankielen omasta sanastosta löytyy sopiva sana ilmaisemaan jokaista ilmiötä, kuten keskitettyä valtaa jota yhdet sanovat suojelijaksi, toiset vapahtajaksi, kolmannet pelastajaksi jne.

Meidän suomenkielessä tähän aikaan sopivin poliittinen uudissana on konserni


Kansanedustaja Pertti Salolainenkin on todennut kaikkien puolueiden olevan yhtä mössöä.
"Kun siirsimme valtaa presidentiltä hallitukselle ja pääministerille, me emme huomanneet, että tavallaan se haihtui savuna ilmaan.” Näin sanoo pankkiiri Björn Wahlroos Evan pamfletissa, jossa hän esittää presidentin vallan lisäämistä. (UusiSuomi.fi 23.10.2017)

On syntynyt kokopäiväinen poliitikko Hjallis Harkimo, mutta Mikael Jungner ei, koska hänellä on hyvä työ.

Aleksandr Solzhenitsyn tuki ajattelua, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on ihmisarvo joka on jakamaton eikä kaupan. Hallinnon mukaan sinulla on ihmisarvoa jos sinulla on työ. Sen taas työnantaja antaa, tai ottaa. Kielitaitoiset voivat kääntää saksaksi, se vapauttaa, ainakin hänet joka kokee rakentavansa uutta uljasta yhteiskuntaa tarjoamalla työläisille työtä.

Mikael Jungnerin voitaneen sanoa olevan nyt mukavuusalueellaan, perinteisemmän läntisen diskurssin sanoilla sanoen pelastuneen.

Mitä ajatellaan ulkomailla? Riittääkö poliitikolla hartioissa leveyttä? Minkälainen apu hyväksytään?

Hjallis Harkimo matkii italialaisen Viiden tähden liikkeen käytäntöjä LiikeNytissä ja Paavo Väyrynen otti Italiasta Tähtiliikkeelle nimen puolueen ulkokuoreksi.

Jossakin on sylttytehdas.

Kaikenkarvaiset totalitarismit ovat aina enemmän tai vähemmän avoimesti tavoitelleet luoda ihanneihmisen mallin.

Kenties joskus todetaan nykyisen Suomen hallinnon turvallisuusselvityksissä tavoitteleman virheettömän ihmisen päässeen aika lähelle tuota ihannetta.

Sukuselvitys ei näytä riittävän, joskin se voisi paljastaa miten uskomattoman pieni piiri maatamme pyörittää. Veri on vettä sakeampaa

Eka kirjani ilmestymisen aikoihin 2010 Etelärantaan haettiin lehti-ilmoituksella apua ymmärrykseen, joten palkattiin Matti Apunen.

No, helppohan sieltä Roomasta käsin on huudella, sanotaan.