9.5.2010

Humanismin kaksi tulkintaa

Muistutuksena siitä kuinka erilaisia tulkintoja rauhanasiasta voikin esiintyä, on uusimmassa Länsiväylä-lehdessä julkaistu hyvin näyttävästi uutinen Etelä-Tapiolan lukion oppilaan esseestä jolla hän on voittanut Pikku-Finlandian. Hänen kirjeensä kuolemaantuomitulle Akseli Koskelalle pohjautuu ns. viralliseen näkemykseen Suomen kansan arkaaisesta vihasta hyväntekijöitään kohtaan.

Se on hyvin erilaista humanismia kuin oma tulkintani jonka esitän uudessa kirjassani Ole se muutos jota etsit:
"1900-luvun alussa kauhea hätä ja hirmuinen pelko oli vallannut mannermaalla läntisen ajattelun suuret sielut. Kommunistiset roskajoukot olivat rynnänneet Venäjällä läntisen sivilisaation kimppuun. Ikuisen onnen paratiisi ei enää kangastellutkaan taivaanrannan tuolla puolen, kuten ihmisille oli aina lupailtu, vaan sitä pantiin täyttä päätä täytäntöön Leninin johdolla.
Suomalaiset seurasivat maailmanhistorian suurta draamaa näköalapaikalla. Osa kansasta hairahtui seuraamaan Pietarissa vallan kaapanneita idealisteja. Syttyi verinen sisällissota. Miten muuten olisi voinut käydäkään? Olivathan kontaktit Pietariin, suuren valtakunnan rajantakaiseen pääkaupunkiin, olleet sadan vuoden ajan hyvin tiiviit."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti