28.5.2005

Uutta aikaa etsimässä

Havukka-ahon ajattelijoita he olivat kaikki tyynni, niin isät kuin äiditkin. Heidän "vilosohviansa" sisälsi perimätietoutta ja kansanviisauksia, jotka olivat sukupolvien saatossa jalostuneet taidoksi raivata umpimetsiä elintilaksi itselle ja kotieläimille karuissa olosuhteissa eurooppalaisen sivistyksen äärirajoilla. He tiesivät syntyneensä ja kasvaneensa omassa ympäristössään; siihen kuuluivat ihmiset, esi-isien kalmistot, maisemat, perinteet kristillisine perhejuhlineen ja omaperäinen vahva puhekieli.

Se oli tietoa siitä että heikkokin, eikä yksin vahva, kuuluu johonkin paikkaan, ihmisten yhteisöön; että on jotakin mikä yhdistää.

Heidän elämäntapansa ilmensi omissa oloissaan elämään tottuneille suomalaisugrilaisille kansoille ominaista vaatimatonta vieraanvaraisuutta. Sitäkin vieraampia olivat heille läntisen valloitushengen mukanaan tuomat kovat asenteet. Eihän suomalainen kansanihminen sisimmältään halua olla sen enempää henkisesti kuin fyysisesti toisten hallittavana, enempää kuin hallitsijanakaan.

Hoida omat asiasi, itsellinen ei tarvitse välivouhkia asioitaan järjestelemään; kun jätkä lyö lakin päähänsä, on siinä kaikki mukana ja lippa osoittaa kulkusuunnan, he uhosivat. Raukat ne menkööt merten taa, me emme ryhdy ruotsalaisten rengeiksi ja piioiksi! Katsoa saa mutta ei koskea; rumat ovat kateellisia ja halut ne on hiirelläkin, he opastivat lapsiaan elämäntaipaleelle, ja muistuttivat, että ihmiseksi eläminen on sitä että säästää toisen häpeältä. Mutta kintuillekuseskelijoita kyllä ilmaantuu, kunhan alat jotakin yrittää, he lisäsivät.

He tiesivät myös että UKK:n mukaan suomenkieliset porvarit, jotka haluavat olla aina kantamassa vastuuta isänmaan asioista, ovat tosiasiassa alistettuja ruotsinkielisten toiveille, joten suuria historiallisia muutoksia toteuttamaan tarvitaan aina itsenäisten talonpoikien ja työväenjärjestöjen yhteistyötä.

22.5.2005

Iso veli valvoo

HS:n otsikoita tänään:

MINNE MENNÄ TÄNÄÄN
Helsinki seurasi kalliolta pommien lentoa Viaporiin

TAPASIMME TIMO LANKISEN
Veri veti papin kaupantekoon

SUOMALAISET VAIKEIDEN TILANTEIDEN ISKUJOUKOT NYT VALMIIT
Uusimpana tulokkaana armeijan Utissa koulutettava erikoisjoukko

SODAN JÄLKEEN 1234
Sarjassa seurataan sodanjälkeisen ajan kehityskulkuja eri puolilla Eurooppaa.
Kotihoitoa Tanskan maalla

RISTI NOUSEE KIINASSA
Helsingin Sanomat seurasi maanalaisten katolisten seurakuntien suurinta vuotuista juhlaa Shaanxissa.

(Äitienpäivänä HS omisti kokosivun "Emmalle", Mauno Koiviston pikakiväärille, ja asekätkentäjutulle. Mutta niihin on hiottu salaman välke, ne on taottu juomaan verta!, kuten sanotaan siinä isossa kirjassa joka on päätoimittajan kaapissa visusti lukkojen takana)

15.5.2005

Seinäkello raksuttaa mennyttä aikaa

Joskus HS:n kolumneja lukiessa mieli palaa vanhaan hyvään aikaan, jolloin lehdessä haikailtiin Tamminiemen herraa patistamaan keskusteluja liikkeelle.

Katsoinpa Mäntyniemen web-sivulta www.tpk.fi olisiko emännällä ollut viime aikoina kiinnostusta vaikkapa Janne Virkkusen kaipaamaan aktiivisuuteen:

12.5.2005 Presidentti Halonen tapasi Taitaja 2005 -tapahtuman edustajia

12.5.2005 Esikoululaisilta kirja presidentti Haloselle

11.5.2005 Presidentti Halonen Euroopan neuvoston huippukokoukseen

10.5.2005 Presidentti Haloselle Sydänliekki-merkki

8.5.2005 Presidentti Halonen valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa

6.5.2005 Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Lundin Akateemisen yhdistyksen opiskelijailtojen 100-vuotisjuhlassa

4.5.2005 Tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdyspuhe Tampereen yliopiston 80-vuotisjuhlassa 4.5.2005

2.5.2005 Presidentti Halonen Moskovaan toisen maailmansodan päättymisen 60-vuotisjuhlaan

Voisi miltei kuvitella keinutuolin verkkaisen liikkeen emännän mietiskellessä työnalla olevaa maalaustaan, sillä eihän juuri mikään askare vie niin täydellisesti ajatuksia mukanaan kuin taulun maalaaminen, kuten sitä aikansa harrastanut Strindberg totesi.

14.5.2005

Niin on jos siltä näyttää

Jos olisin poliitikko kirjoittaisin, että politiikasta ei tule kiinnostavampaa siten että tiedämme poliitikoista ihmisinä entistä enemmän, vaan siten että me poliitikot osaamme entistä paremmin tulkita ihmisten unelmien toteutumisen tiellä olevia esteitä ja luoda uskoa siihen, että asiat ovat muutettavissa.
On sanottu, että tietyissä hommissa ei voi olla saamatta vammaa sielulleen. Viisaasti sanottu, jotta perässä tulevat osaavat varoa, sillä tärkeintä elämässä on, että ei tieten tahtoen hanki vammaa sielulleen. Itsetunto ja häpeäntunto ovat ihmisenä olemisen perustaa, eivätkä jonkinlaisia vaihtorahoja.
Olof Palmen mukaan se minkä haluamme pätevän meillä, pätee myös muualla. Anna Lind jatkoi komeasti Palmen muistosanoissaan että kaikki valta on sanassa, siinä miten sitä käytetään. Ranskalaisen sosiologi Pierre Bourdieun mukaan symbolinen vallankäyttö on kaikkein totaalisinta, koska se pyrkii käsitteitä määrittelemällä ehkäisemään vähäisimmätkin muutokset.

Eikö olisikin sitä erikoisempaa jos jostakin löytyisi kulttuuri, jossa kieli -poliittisista poliittisin asia- olisi onnistuttu määrittelemään epäpoliittiseksi, ehkä peräti pyhäksi? Eikö siis poliittisen vallankäytön pitäsikin olla nimenomaan konkreettista, ei-symbolista? Sitäpaitsi ei tarvitse käydä Ahvenanmaata kauempana huomaamassa miten paljon ihmiset pelkäävätkään vieraskielistä vallankäyttöä.

Tunnistamaton kollektiivinen häpeä voi ilmetä kansanluonteessa olevina piirteinä, jotka on ikäänkuin hyväksytty suomalaisuuden tuntomerkeiksi. Näitä voisivat olla eristyneisyys, jurous, kommunikoinnin puuttuminen, kateus, ´metsäläisyys`. Suomalaisuuteen kuuluu myös kyvyttömyys sietää lahjakkuutta ja luovuutta. Suomen kielen kautta välittyy myös Suomen kansallishäpeä.
-Tommy Hellsten (teologi, yksi maan kovapalkkaisista yrityskonsulteista)

13.5.2005

Hyvin sanottu on valmiiksi mietitty

"Jos olen oikeassa, tieteellisten vallankumousten keskeinen ominaisuus on se, että ne muuttavat sitä tietoa luonnosta, joka sisältyy itse kieleen ja joka siten edeltää kaikkea kuvaukseksi tai yleistykseksi kuvattavaa, tieteellistä tai arkipäiväistä. Tyhjiön tai äärettömän lineaarisen liikkeen tekeminen osaksi tiedettä vaati havaintoraportteja, jotka voitiin muotoilla vain muuttamalla sitä kieltä, jolla luontoa kuvaillaan. Ennen näitä muutoksia kieli itse vastusti etsittyjen uusien teorioiden keksimistä ja käyttöönottoa... Ennestään ongelmattoman kielen loukkaaminen tai vääristely on vallankumouksellisen muutoksen koetinkivi"
-
Thomas Kuhn

"Nykyaikainen käsitys siitä mitä on "roju, joka tukkii tietoon johtavaa tietä", on hyvin samankaltainen kuin John Locken: filosofian tehtävänä on kielellisten sekaannusten poistaminen. Täten meille annettu kuva on suunnilleen seuraavan kaltainen: aitoa uutta tietoa saadaan tiedemiehiltä, jotka käyttävät kokemusperäisiä ja havaintoihin perustuvia menetelmiä. Kieli on korvaamaton väline tässä prosessissa. Kuten mihin tahansa työvälineeseen, kieleen voi tulla vikoja, ja sille ominaisia vikoja ovat loogiset ristiriidat, joiden analogiana käytetään usein aineellisten työkalujen mekaanisia häiriöitä. Aivan kuten muunkinlaiset työvälineet tarvitsevat ammattitaitoisen mekaanikon pitämään ne hyvässä kunnossa, samoin on laita kielen suhteen. Siinä missä huoltoaseman mekaanikon tehtävänä on esimerkiksi poistaa tukkeumia kaasuttajasta, filosofi poistaa ristiriitoja puheen alueilta"
-Peter Winch

6.5.2005

Mitä poliitikko saa rakastaa?

päivää taas demokraatit,
"Jollakin kummallisella tavalla minä rakastan Sarasvuota", kirjoittaa toimittaja Riku Siivonen tänään HS:n NYT-liitteessä.
Näin on sanottu aiemminkin: jollakin kummallisella tavalla rakastan Pirkko Lahtea, kirjoitti Jari Sarasvuo HS:ssa itseään kritisoineesta psykologista, ja samalla kummallisella tavalla ilmoitti Claes Andersson poliitikon testamentissaan rakastavansa Sauli Niinistöä.
Satuinpa olemaan paikalla Mauno Koiviston pitäessä vaalikampanjansa huipennuksen Messukeskuksessa 1981. Lähelläni seisoi tohtori Elisabeth Helander, silmät kosteina, katse kiinni korokkeella puhuneessa Manussa. Käväisi mielessäni että miten hän olisi reagoinut, jos joku väen paljoudesta olisi vastannut Manun "kyllä se siitä" -heilautukseen nostamalla kätensä eteenpäin yläviistoon?
Olin tuohon aikaan ktm:n palveluksessa, ministerinä mm. Ulf Sundqvist. Yhden elämäni yllätyksistä koin lukiessani sittemmin Uffen kirjasta hänen läheisistä suhteistaan UKK:hon, ohi puolueen puheenjohtaja Kalevi Sorsan. Kuten tiedämme, on Yrsa Stenius pohtinut kirjassaan ns. Albert Speer- ilmiötä viitaten mm. Uffeen.
Eräässä Milan Kunderan romaanissa toisinajattelija mykistyy kommunistisessa Prahassa kuullessaan radiosta oman äänensä. Puolituttu toimittaja oli näet lupaa kysymättä nauhoittanut keskusteluja hänen keittiöpöytänsä ääressä. Tarkoituksena oli tietysti asioiden läpivalaiseminen opetusmielessä, "väärien" ajatusten esille nostaminen ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa vahinkoa.
Outoja tuntemuksia heräsikin lukiessani Paavo Väyrysen hämmästyksestä presidentti Koiviston purettua nauhalta kirjaansa ulkoministerinsä kanssa käymiä kahden keskisiä neuvonpitoja.
Entä kyyneleet Moskovan panssareiden vyöryessä Prahaan? Olivatko ne kenties sittenkin enemmän ilon kuin surun aiheuttamia, sillä olivathan asiat taas "hallinnassa"?

5.5.2005

Paljon iloa Venäjältä

Jos HS-konsepti lanseerattaisiin Moskovassa, niin:
  • Kremliä vastapäätä nousisi Kansan Äänen läpinäkyvä toimitustalo, ilman pienintäkään kansalaiskeskustelua. Sisäpihan mediatorilla poliitikot voisivat juoda kahvia kansalaisten kanssa.
  • Pääkirjoitusten sanomana olisi ehdoton, mitään kyseenalaistamaton lojaliteetti valtionjohtoa kohtaan (paitsi yhdessä asiassa: töpseli kiinni Natoon!, ikäänkuin sillä olisi merkitystä)
  • työmarkkinakiistoissa lehti olisi aina työnantajan puolella
  • Kun jutussa käsiteltäisiin esim. paikallisen sairaalan laajennusta kaupungin byrokratiassa, liitettäisiin siihen kuva sairaalan kattoa korjaavista miehistä, vasemmalla muurari Volodja, oikealla maalari Igor.
  • Päätoimittajan huoneentaulussa "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen" HS:n perustajiin kuuluneen Juhani Ahon romaanihahmo Matti sopertaisi hattu kourassa Koljonvirran pappilan tuvan kynnyksellä, että olisin minä arentijyviä tuomassa, jos rovastin suvaitsisi ruveta ottamaan vastaan.
  • Julkaistaisiin paljon Kirkon tiedotuskeskuksen toimittamaa aineistoa, jotta tiedettäisiin missä on perälaudan paikka.
  • Kaikessa olisi läsnä Pyhän Sodan muisto, sotien selittämätön kauneus. Ja turvallisuus, tuo sanoista kaikkein kaunein.
  • Lähijunissa keskushallinnon virkamiehet erottuisivat Metro-lehteä lukevista siinä että he olisivat ne yksi tai kaksi joka lukisivat Kansan Ääntä.

Mitä antaisimme?

HS:n pääkirjoitustoimittaja Keijo Himanen päättelee, että Suomen hyvä kansainvälinen maine ei kestä Upseeriliiton ja pääesikunnan keskinäistä nokittelua.
 
Tosiaan, maineella on perustansa: hakkapeliitat oppivat olemaan toisten komenneltavissa jo 1600-luvulla Ruotsin kuninkaan kriisintorjuntajoukoissa pitkin Keski-Eurooppaa. (Pietarilaisen Dostojevskin Dostojevskin väitetään epäilleen suomalaisia ainoiksi, joilta puuttuu halu olla sellaisenaan jotakin omaperäistä!!!)
 
Mutta ainahan voidaan "odottaa paljon iloa Venäjältä", kuten paikallisia lehtiä ostellut Sanoma WSOY nyt hehkuttaa, kysymättä mitä annettavaa meillä on venäläiselle/paikalliselle kulttuurille (vrt. ruotsalaisten Metro-, tai Ikea- konsepti).

Kun henkisesti sveitsiläistynyt Roger Talermo valittiin Amerin johtoon, hän ilmoitti käyvänsä ikään kuin etätyössä Suomessa. Paljonko lyödään vetoa että hän siirtää pian konttorinsa kokonaan Sveitsiin?
 
Vakavammin puhuen, paljonko se eurooppalaisia nuoria kiinnostaa kuka omistaa brändit, Solomonit, Wilsonit ym?
 

4.5.2005

Nurin niskoin

Työnantajien militanttius on Sarasvuon huomiotalouden äiti. Mutta mitä Sarasvuon päässä tapahtui kun hän valtiovarainministeriön käytävässä pakit saatuaan käänsi kapinatakkinsa ja kutsui Espoon Areenalle yrittäjien herätyskokouksen?
Sarasvuo on vannonut johtamiseen "armon ja toivon välissä". Ns. aidossa runoudessa, loisteliammassa mitä ihmiskäden ohjaama kynä on koskaan kyennyt paperille loihtimaan, sanotaan mm:
"Ihmisparka mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?" Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten!" (room.9.20-23).
Mahtaneeko JS tietää, että em. ideologian soveltamista maan päällä sanotaan myös fasismiksi (aiheesta lisää blogissani Miksi ihminen pyrkii valtaan?)