1960-luvun kuvissa voi nähdä turkulaisen pankkisosialisti Mauno Koiviston vetäisemässä alkupaukun räjäytysvipua uudistalojen nousulle Matinkylän metsien keskellä.
Vähän myöhemmin asuin parisen vuotta Soukassa. Bussilla mentiin Kivenlahden umpimetsien välistä. Nykyisin asun Kirkkonummen puolella Masalassa. Leikkuupuimureita ja hevosia näkee pyöräretkillä niin kuin synnyinseudulla Ylä-Savossa. En kaipaa kivikyliä, tosin täälläkin nousee rumuutta ukrainalaisille pakolaisille.
Vanha meno jatkuu. Kaupunkikuvan suunnittelijat virastoissa suomenkielisiä, rakentajafirmat rahoittajineen kansallisruotsalaisia, työläiset halpaa itää.
Ministeri Mika Lintilän tapaus loukkaa ja kuohuttaa niitä kansallisruotsalaisia jotka kitkuttelevat talven yli kunnes Allsång på Skansen soi Suomen tuvissa. Presidentti Martti Ahtisaaren alamäki alkoi, vai oliko jo muutenkin luisussa?, kuninkaan tiloissa Tukholmassa otsaan saadusta laastarilapusta, ja entä vihreiden puoluejohtaja Touko Aallon kohtalokas eksyminen Tukholman homoklubin kautta iltapäivälehtien lööppeihin?
Kiitän bloginpitäjä Tanjaa pontimesta keksiä ihan uusi ilmaisu: kansallisruotsalaisuus. En tiedosta nähneeni sitä missään aikaisemmin.
Samasta aiheesta kirjoitin kirjassani ”Rooma opettaa” (2015) ikäänkuin ruotsalaisena joka ei edes halua puhua kielensä sanasta ”national” joka viittaa johonkin … pahaan. Minä kirjoitin ”natsional” lausuttuna väittäen miltei kaiken olevan Suomessa kansallista, mm. Runeberg ja Klinge, Kolbe ja Sofi sekä kaksi kansallista kieltä.
No sitten uudistettiin naisten jalkapallon Suomen mestaruussarjan nimi, joka oli viime vuonnakin Kansallinen liiga. Niin ne naiset.
Lienee aihetta kehaista että osaan ruotsia itse asiassa varsin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti