Minkälaisena Suomi onkaan Natoon liittymässä?

Tänään uutisoidaan eräiden henkilöiden lahjoittavan yhteensä 1,2 miljoonaa euroa Taideyliopistolle. Lahjoittajat haluavat edistää suomalaista taidekoulutusta ja erityisesti kehittää kirjoittamisen koulutusohjelmaa. 

Lahjoituksen takana ovat Teoksen omistava Heikki Herlin, Otavan omistajasukuun kuuluva Eva K. Reenpää ja Otavan kirjasäätiö. Tiedotteen mukaan lahjoittajien mielestä on tärkeää, että kirjoittamista opetetaan yliopistotasolla muiden taiteiden rinnalla

Taiteilija Säde Rönkkö saa Serlachius säätiön palkinnon, kertoi HS pari päivää aikaisemmin toisesta kulttuurin tapahtumasta.

Ajan hengen muuttuessa tarvitaan rohkeutta kirjoittaa historian tapahtumista omalla kielellä. Kansalla on oikeus tietää Naton idean syntyneen maailmansodan jälkeen Italiassa ”käräjäkivillä" vapaiden kansanmiesten kesken vastustamaan kaikkea pakkovaltaa. Natsien jyrän alta toipunut Norja kuului alusta pitäen Naton perustajiin omakielisenä norjalaisuutena, eikä minään pikku-ruotsina.

Syvää omakielisyyttä

”Keskisarjalainen” voisi terminä korvata ”boomerin”, joka ei ole jäänyt elämään suomenkielisen puheessa, tuputuksesta huolimatta.

Italialaiset kulttuurihegemoniakriitikot kehottivatkin löytämään kansan omasta kielestä ilmaisuja historian taakan leimaamien sanojen sijaan; ”jumalan” voisi tänään korvata Suomessa sanoilla ”maalainenkaan ei enää vaikene seurakunnassa".

Kaksikielisen yliopiston keskisarjalaisuuden voisi ajatella tarkoitetun lehtikuvassa voimakkaasti leimatulle maalaiselle tai tamperelaiselle nuorelle naiselle, joilta ei juurikaan omaperäistä oivallusta odoteta. Miksei myös valtion kamreereille, elleivät sitten keksineetkin Helsingin henkeä.

Koska Venäjä hyökkäsi patriarkka Kirillin opeilla Ukrainaan pelastamaan venäjänkielisiä, niin miksi Suomi ei voisi hyökätä Ruotsiin estämään hiljaista kansanmurhaa opettamalla suomenkieliset vaikenemaan seurakunnassa kummitustarinoita kuuntelemalla? Jenkkiaseita on ainakin hankittu vaikka huru mykky.

Ihmemaalainen seinäruusuna kiittää

Talvipuolella uutisoitiin NATO:n pääsihteeri Jens Stoltenbergin nimityksestä Norjan keskuspankin pääjohtajaksi joulukuun 1. 2022 päivästä alkaen. Kohta korjattiin poliittisen tilanteen vaativan nimityksen toimeenpanoa lykättäväksi. Vanhan koulukunnan demarina hän osaa "harmaalla ajalla" pitää kielen keskellä suuta pahoittamatta mieliä.

Tulipa vaan mieleen kansliapäällikkö Bror Wahlroosin tokaisu tyhmistä demareista, jotka eivät ymmärrä aina kuunnella Etelärantaa. Suomen kerrotaan ostaneen jenkkikalustoa sotatohtoreilleen viime aikoina enemmän kuin juuri mikään muu maa.

2014 Krimin sodan aikoihin Suomen puolustusministerinä sinikeltaista kravattia julkisuudessa käyttänyt Carl Haglund on vihdoin läpäissyt vakuutusalan miehuuskokeen puhdistuneena poliittisesta kuonasta keventyneillä hartioillaan. Nyt ne riittävät, kuten Jorma Ollilankin hartiat johtamaan Milttonin hallitusta.

Päivän arvoitus: miksi suomalainen turisti on käynyt Turkissa 40 kertaa samassa paikassa ja miksi suomalaisen on helpompi asennoitua NATO:on kuin ruotsalaisen? Vastaus: NATO:ssa maalainen ei vaikene seurakunnassa.

Sivumennen sanoen, Matti Villikarin bloggaus Paavo Väyrysen US-blogin kommenttiketjussa juuri ennen minun oivallustani ”maalaiset eivät enää vaikene seurakunnassa” sekä Juha Hytösen bloggaus heti sen jälkeen, ovat saaneet huippupeukutukset! Seinäruusun kiitos niistä, eihän politiikassa mitään tapahdu sattumalta, vaan kaikella on tarkoitus, muistelen jonkun Rooseveltin sanoneen.

Toinen pikakorjaus: opetusministeri Li Andersson peruu hallitusohjelmaan kirjatut aikeet ruotsinkielen pakollisesta yo-kokeesta.

Ihmemaalaisia

HS:n nimitettyä Laura Saarikosken päätoimittajaksi syventävää aineistoa kehittämään, monet (sekä Putin että Zelezny) ottaisivat kiitollisena vastaan huomiona Paavo Väyrysen blogin kommenteissa esiintyneen suomenkielisen ajatuksen ”maalainen ei enää vaikene seurakunnassa” olevan paikallinen sovellutus Antonio Gramscin kuuluisasta kiteytyksestä ”jokainen on filosofi, joskaan jokaisella ei ole filosofin virkaa”.

Ilmiöt, ihmisyksilön vapauden kaipuu, ovat universaaleja, mutta ilmentymät ongelmineen paikallisia, kultturihegemonian kriitikot kirjoittivat Gramscin aikaan.

Ainakin Putin tarvitsisi oivallusta itsenäistyäkseen patriarkka Kirillistä. Voisi yllättyä kuullessaan uutta Paavo Väyryseltä, byrokraattien ihmemaasta.

Valehtelun jälkeen luottamus

Keskinäisen taistelun Mannerheimin ra(u)hantiellä tauottua Paavo Väyrynen ylistää Keijo Korhosta - maaseudun nuorten lakattua samaan aikaan vaikenemasta seurakunnassa liittouduttuaan vapaan maailman nuorison kanssa Vuokatissa pidetyissä nuorten MM-hiihdoissa.

Vahinko vain nuorten kannalta että Annika Saarikko on saman koulun läpi rahantielle nostettu kuten Katri Kulmunikin, molemmat politiikkaan kaksikielisen Helsingin Kirkkohallituksen toimistoapulaisen töistä, ihme ja kumma samaisen Paavo Väyrysen assistenteiksi nuorten luottaessa yhä enemmän ihmisjärkeen ja siihen perustavien tieteiden tuloksiin, ja omien aistiensa havaintoihin.

Nälkämaan laulu on vaiennut museotavaraksi nuorten luottaessa yksilölliseen persoonaansa ja äidinkieleensä yhdistävänä liimana enemmän kuin isänmaahan. Turpeeseen sidonnan aika on ohi.

Edestä johdettavia

Paavo Väyrystä, kuten muitakin mielipideautomaatteja, johdetaan edestäpäin. Jokainen kansainvälisyyteen pyrkivä tarvitsee yhden ehrnroothin, sanottiin kun Kone sai uuden johtajan.

Oulun ex-piispan poika Mikko Salmen, yliopiston kouluttama pappi itsekin, toimiessa Demari-lehden päätoimittajana jutuille hymyiltiin herätä aamuöisin poikansa kanssa seuraamaan maksukanavalta NHL:n matseja. No, nythän niitä tulee koko kansalle Yle:n kanavalta pyhäiltaisin. Se onkin meissä kristityissä halu olla johtamassa edestä, joskaan kaikki eivät voi olla valituista valituimpia.

Ajan henkeä syvään .... puhdistautumiseen

Pulinat pois ja äkkiä Natoon,ärähti Paavo Lipponen eilen aikeille käyttää tilaisuutta syvällisempään pohdintaan. Minäkin olin laittanut Paavo Väyrysen "Naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät" US-blogiin kommenttina parisen päivää sitten:

Bobrikoffin sortovuosilta periytyvää poliittisen väkivallan ihannointia jatkaen on Mikkeliin perustettu `missä kuljimme kerran´ henkinen Muisti tiedekeskus yksityisellä rahoituksella, jota kutsuin M- bastioniksi netissä lähinnä sisällissodan muistona.

'Bastioni' uusiutui sitten HS:n päätoimittaja Kaius Niemen kolumnissa

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008754115.html

On hyviä, ja on huonoja oligarkkeja. Ukrainassa vaikeuksiin joutunut Hartwall on yksi hyvistä suomalaisista, joka on saanut henkisen valtakirjansa Hallitsijalta 1800-luvulla, näkemättömän silmän ja kuulemattoman korvan paikallisedustajalta. Huonoja ovat Putinin oligarkit jotka ovat lianneet kätensä vereen tahriutuneissa bolshevikkien perintökokoelmissa.

Puhtaat kädet, `mani pulite´, sanoo italialainen.

Paavo Väyrynen jaksaa jakaa Sauli Niinistön, Matti Vanhasen ja Erkki Tuomiojan kanssa puolueväelle Mannerheimin muistona Edith Södergranin runoutta:

”Näin yöllä unta että Mannerheim syleili minua ja hänen hyväilynsä olivat kiihottavampia ja hullaannuttavampia kuin mikään maailmassa. Näin sen unen aivan hirvittävän elävästi ja hänen charminsa oli uskomaton. Jos hän todellisuudessa olisi sellainen kuin unessa, olisin häneen palavasti rakastunut.”

Helsingin Ruskeasuolla on puiston osa nimetty Mannerheim-ristin ritareiden aukioksi.