Aiemmin hän oli tehnyt täyspäiväisen uran ay-demarijyränä, kunnes 2010 alkoi median (HS,YLE) avulla nousu perussuomalaisten huipulle. Hänet kirjoitettiin löydetyn Kasarmintorin kulmakapakka Kellarikrouvista, siitä Pääesikunnan nurkalta.
Perussuomalaisten varapj. Juho Eerola sanoo samassa HS jutussa ettei pyri puolueen puheenjohtajaksi koska oman edun asettaminen eduskunnan vastuullisten tehtävien edelle ei näyttäisi hyvältä.
Näitä Paavo Väyrynenkin voisi jatkotutkia nykyaikaisilla menetelmillä luottaen italialaisittain omien aistien välittämiin havaintoihin, ennemmin kuin näkymättömään silmään ja korvaan.
Ei pitäisi edistää kansankielisen kulttuurin hiljaista näivettymistä elävältä. Väyrynen lapsenuskoisine apulaisineen (Saarikko ja Kulmuni) on siinäkin tuhotyössä olllut etulinjassa. Johtokuntatason kommareita valituista valituimpia palvelemassa, kunnes heinäkään ei heilahda saunapolulla.
Ollaan viimeisenä samassa prosessissa jonka jälki on nähty keskemmällä Eurooppaa. Yhä luotetaan valikoidusti vanhoihin teksteihin veljesvihan lietsomiseksi, ymmärtämättä niiden syntyneen ihmiskäden ohjaaaman kynän jälkinä aivan erilaisessa ajassa vastauksina silloisiin ongelmiin.
Eivät ne sen enempää Claes Anderssonin ja Paavo Lipposen perustamissa eduskuntatutkimuksessa kuin ulkopoliittisessa instituutissakaan mitään kuitenkaan peloiltaan saa aikaa.
Ihmisaistien havaintoihin perustaen eräs 1700-luvun ranskalainen filosofi päätteli rumien naisten hallitseman vähemmistöjen paratiisin pahimmaksi kuviteltavissa olevaksi yhteiskuntajärjestelmäksi, mistä mainitsen kirjassani Rooma opettaa (2015).
Antti Rinteen hallitus (2019) tuli ratikalla Säätytalolta Oodi-kirjastoon julkistamaan ohjelmansa, jota sen jälkeen ministerit kävivät esittelemässä kirjastoissa eri puolilla maata, Sanna Marin mm. lähikirjastossani Kirkkonummella.
Anderssonin ja Lipposen keksimistä instituuteista kun ei ole päiviin mitään kuulunut, niin ehkäpä ovat Tallinnassa perehtymästä Lennart Meren oppiin rakentaa tulevaisuus periaatteella ”Viro on paikka jossa vironkieli on turvassa, Ruotsi on paikka jossa ruotsinkieli on turvassa, Venäjä on paikka jossa venäjänkieli on turvassa. jne.”, ja jos ei tyydytä, aina voi äänestää jaloillaan.
Ihmisaistien havaintoihin perustaen eräs 1700-luvun ranskalainen filosofi päätteli rumien naisten hallitseman vähemmistöjen paratiisin pahimmaksi kuviteltavissa olevaksi yhteiskuntajärjestelmäksi, mistä mainitsen kirjassani Rooma opettaa (2015).
Antti Rinteen hallitus (2019) tuli ratikalla Säätytalolta Oodi-kirjastoon julkistamaan ohjelmansa, jota sen jälkeen ministerit kävivät esittelemässä kirjastoissa eri puolilla maata, Sanna Marin mm. lähikirjastossani Kirkkonummella.
Anderssonin ja Lipposen keksimistä instituuteista kun ei ole päiviin mitään kuulunut, niin ehkäpä ovat Tallinnassa perehtymästä Lennart Meren oppiin rakentaa tulevaisuus periaatteella ”Viro on paikka jossa vironkieli on turvassa, Ruotsi on paikka jossa ruotsinkieli on turvassa, Venäjä on paikka jossa venäjänkieli on turvassa. jne.”, ja jos ei tyydytä, aina voi äänestää jaloillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti